Koko viikon olen käyttänyt yhden mekon ompeluun. No okei, kaksi t-paitaa tein myös... Miehen opiskelun ja töiden, nuhaisen Esikoisen, sekä huonosti nukkuvan, jälleen kerran hampaita tekevän ja nyt myöskin räkäisen Juniorin kanssa ei vain yksinkertaisesti ole löytynyt aikaa ommella. Voisihan sitä iltaisin tehdä, mutta silloin olen jo niin väsynyt etten luultavasti saisi aikaiseksi muuta kuin virheitä. Asiaa ei myöskään helpoita se että rakas Evani otti ja poltti lamppunsa tuossa pari viikkoa sitten, enkä ole saanut uutta hankittua.
Mutta sain siis tämän valmiiksi. Tälläinen on ollut mielessä jonkun aikaa ja nyt tein siitä sitten totta. Kerrankin ostin kangasta "oikean" määrän ja mekko ei ole niin leveä kuin olisin ehkä halunnut. Ihan kiva se kyllä näinkin on ja tytärkin tykkää.
Se että Neiti tästä tykkää on hiukan outoa koska pohja on mustaa ja yleensä se on kaikista isoin "Ei, ei!". Kangas on Eurokankaan palalaareista ja kuosi on sellaista pientä harmaata papua. Jotain amerikkalaista käistyöpuuvillaa tämä oli. Kuosi perustuu (tai on) Meksikon alkuperäiskansojen kankaisiin.
Taskut, pääntien ja vyön toinen puoli on Unikuulta vaihdossa tullutta Marimekkoa, 'Kioto' nimeltään.
Taskut ovat hiukan liian matalat, mutta koska kokoa mekolla on 110cm, ei niitä paljon syvemmiksi olisi voinut tehdä. Nappien värit ovat samoja mitkä löytyvät tuosta tehostekankaasta.
Vyötä kääntämällä tälle saa hiukan eri ilmeen ja meneehän tämä ihan ilman vyötäkin.
Kaava on oma ja täytyy kyllä ehdottomasti tehdä itsellekin sopiva versio. Sen verran mukavalta näyttää päällä.
