Downsizing

Armeijan vihreä (eli khakin vihreä) on aina ollut yksi suosikkiväreistäni. Vaikka sitä on juuri nyt vaatekaupoissa joka puolella, ei sitä meinaa kankaana löytyä kotimaisista kaupoista. Väri on myös erittäin käytännöllinen - ei pienet likatahrat haittaa.

Viime syksynä halusin tehdä Juniorille parkan, koska mieleistä ei löytynyt kaupoista, ja koska kangasta ei myöskään löytynyt, päätin purkaa miehen vanhan Viron armeijan parkan osiin ja ommella siitä pienemmän version.

______________________________________________

Army green has allways been one of my favourite colours. Even though you can find it in allmost every single clothes store you go to, it wasn't visible in any fabric stores. At least not in Finland.

Last fall I wanted a parka for The Boy. I searched shops but wasn't able to find one I liked. Then I make it myself, I thought, but couldn't find the fabric. My last chance was hubby's old army surplus coat which I ended up tearing apart and downsizing it to fit my son.

Takin kangas oli paikoitellen jo kulunut puhki, mutta onneksi talon miehillä on reilusti kokoeroa ja pystyin kiertämään reikäiset kohdat helposti.

______________________________________________

As the coat was old, it also so very well worn. There were few holes here and there, but as the guys in this house have some what big size difference I was able to work around them.

Tein takkiin irroitettavan vuorin käsittämättömän pehmeästä teddystä. Näin takkia voi käyttää jo nyt. Hihoihin käytin tavallista tikkivuorta pukemista helpottamaan.

Kiinteäksi vuoriksi päätyi hauska kawaii-puuvilla, joka sopii takkiin sävyiltään täydellisesti.

______________________________________________

The coat has a detatchable lining made from super soft teddy that will be used in the colder days (and they're still pretty cold here). The inner lining I made from this funny kawaii cotton.

Käytin takissa vanhoja ompeleita niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi taskut ovat alunperin olleet rintataskut ja nepparilistaa en lähtenyt purkamaan, nepparit ovat kyllä uudet.

_________________________________________

I used the original features as much as possible. Pockets are really chest pockets and all I had to do with them was sewing couple of stitches so they wouldn't be too deep.

Lämmin vuori tulee todellakin tarpeeseen. Tänäänkin, vaikka aurinko paistoi, kylmä meni luihin ja ytimiin kovan tuulen vuoksi. Silti, ihanasti on jo osa lumista sulanut ja lumiukostakaan ei paljoa ole enää jäljellä.

_____________________________________________

The teddy lining sure is good. Today, although it was sunny we would have frozen because of the wind was blowing so hard. But still, the spring will come. There's quite a bit of snow left but it's melting away as you can see from the pile of snow that once used to be a fine snowman.



Mekko maanantaille (haaste osa 2)

 Kaapissani on paljon kaavoja menneiltä vuosilta ja viime viikolla tartuin niistä tähän kuvan kaavaan, josta toteutukseen päätyi tuo sininen versio. 

Kaapissa on pitkään maannut myös aivan ihana vanha pussilakana johon päätin kaava kokeilla.

Vaikka tein kaavalla ensimmäistä kertaa en jaksanut ommella koekappaletta. Ajattelin ettei se niin pieleen voi mennä etteikö sitä voisi pitää. 

Hiukan olisi kaavassa korjattavaa, mutta muuten olin oikeassa. Kangasta on vielä reilusti jäljellä, ja siitä ajattelin tehdä toisen samanlaisen, muokattuna tosin.

Toisaalta huvittaisi tehdä siitä itselle samanlainen...

Pussilakana taas oli vähän hassu ja paikoitellen paikattu. Luulen lakanan entisellä omistajalla olleen kaksi tälläistä, mutta niiden vanhentuessa ja hajotessa ne on ommeltu yhdeksi, vielä toimivaksi yksilöksi. Tässä sitten oli johtuneesta syystä saumoja vähän siellä sun täällä. En tiedä huomaako kuvista, mutta etukappaleen keskelle tuli lakanan alkuperäinen sauma. Samanlainen löytyy myös takaa. Hameosassa on niin paljon poimutusta, että ainakin päällä ollessa se sinne katoaa.

Vuorikankaana käytin siihen ihanteellisesti sopivaa puuvillabatistia, ja helman reunustin puuvillabrodyyripitsinauhalla (on muuten melkoinen sana). Takana alkuperäisestä kaavasta poiketen vetoketju. Siihen seuraavaan yksilöön teen sitten kiinnityksen napeilla.

Aurinkoista syksyä odotellessa

Olin asennoitunut siihen että tähän takkiin menisi ainakin parin päivän unet, mutta koska Juniori jostain syystä nukkui tämän päivän unet käsittämättömän hyvin niin onnistuin ompelemaan tämän päivässä. Päivässä siis jos ei lasketa eilen tehtyjä kaavoja (kokonaan itse) ja kuosikankaan leikkuuta.
Kankaana käytin pari vuotta takaperin Fidalta ostamaani verhoa joka tarkalla kaavan asettelulla sekä taskujen pienetämisellä riitti kuin riittikin 110cm takkiin ja vieläpä niin että verhossa olleet muutamat tahrat tulivat sopivasti takin sisäpuolelle.

Kangas oli tahroja lukuun ottamatta todella hyvässä kunnossa, värit ovat kirkkaat eikä reikiä löytynyt mistään. Halpakin se vielä oli, 4 euroa oli lapussa (joka oli edelleenkin tässä kiinni kaapista kaivettaessa) hintana, joten kaiken kaikkiaan taisi takille tulla hintaa alle 15e. Nuo napit eivät ole ihan mieleiset (keltaisia se minusta ehkä kaipaa), mutta juuri nyt ei ollut muitakaan. Toisaalta taas nuo kaikessa yksinkertaisuudessaan ja läpinäkyvyydessään antaa tilaa aika villillekin kuosille. Napit ostin joskus isossa säkissä muiden vintage-nappien kanssa. Niitäkin voisi myös yrittää käyttää pois eikä vain hamstrailla lisää...
Vuorina käytin kaapista löytynyttä valkoista harjattua popliinia niin, että hihoissa on käytössä liukkaampi puoli helpottamassa pukemista ja muualla sitten se samettinen puoli.
Hyvä takki tuli. Nyt vain toivotaan suht lämmintä syksyä ja sitä ettei neiti päätä kasvaa talven aikana mahdottomasti ettei tämä olisi keväällä jo pieni.

Tänään saapui myös paketti rapakon takaa ja sieltä löytyi aivan ihania kankaita joista olisi tarkoitus ommella Juniorille vuoritettuja housuja ja mahdollisesti takkia ensi kevääksi. Niistä lisää sitten myöhemmin.
Pari uutta lukijaakin oli tässä välissä tullut ja teille kaikille... Tervetuloa!