Second

Sen ensimmäisen jälkeen suunnitteilla oli toinen. Ehtihän tuossa jo tovi vierähtää ja olin onnellisesti unohtanut sormeen ompelemisen ja kulmien tarkan kohdistamisen.

_____________________________________________________

After the first one I had my mind set on the second. It took me a while though and luckily I had forgotten all about sewing my finger and making the seams match.

Tällä kertaa kohteena oli Esikoisen huone ja värit sen mukaiset - pinkkiä, keltaista, mustaa, limeä ja raikasta valkoista. Takana salmiakki joustofrotee.

_______________________________________________________

This time it was the Girl's turn  to get her own, so the colours are exactly that - girly, yet fun spiced up with a dash of black.

Ja tässä se on koko komeudessaan mieheni esittelemänä. En halunnut tehdä pelkkiä neliöitä, joten seikkailin erilaisilla tilkkuiluun erikoistuneilla sivustoilla ja Pinterestissä tuntikausia, kunnes päädyin tähän. Tarpeeksi helppo ja tarpeeksi erilainen.

Tästä tuli aivan ihana, ainakin minun mielestä. Ja, tämä sai minut suunnittelemaan kolmatta täkkiä - jos vaikka tällä kertaa oman sängyn päälle.
Edellisen jälkeen ostin leikkurin ja alustan. Seuraavaksi haluan useamman kokoisen neliöviivaimen, koska pahvia käyttäessä palat tuppaavat pienentymään loppua kohti mikäli on yhtä hupelo leikkamaan kuin minä.

_________________________________________________________

And here it is in all it's glory presented to you by my husband. I spent hours upon hours browsing trough different quilting pages and Pinterest and then I stumbled on this. Easy enough for a beginner yet a bit different.

I just love it! And it made me think of a third one - this time for my own bed, so it's going to be even bigger. Now I just need to find the right fabrics.

After the first one I bought myself the rotary cutter and a mat, you definitely need one of those. Now I want square rulers in different sizes as my squares tended to get smaller at the end while using a cardboard shape.

I know what's wrong with me - For the love of stripes

Lähes puolet omistamistani kankaista on raidallisia. Kangaskaupoissa suuntaan ensimmäisenä raitoja kohti, enkä pysty sitä myöskään välttämään omassa pukeutumisessanikaan. Onko tämä osaltani tietoista ostamista, vai onko minuun juurrettu äärimmäisen syvälle rakkaus raitoihin jostain lapsuuden Maripaidoista? Oli miten oli, joka toinen kangas kaapissa sopii suosikkini, musta-valkoisen raidan kaveriksi. Ja jos blogiani selaa taaksepäin, löytyy sieltäkin paljon raitaa - todella paljon raitaa.

_____________________________________________________

Almost half of my fabrics are striped. When shopping I find myself drawn to the tables with stripy fabrics and I'm clearly not able to avoid them when it comes to my own clothes either. Is this something I do wittingly or does my love for stripes come from Marimekko t-shirts I used to have as a kid? Either way every other fabric in my stash could be matched to my favourite, b&w stripes. And if you find yourself browsing my older post, you're likely to find more stripes - whole lot of them actually.

*********

Joskus aikoja sitten sain loistavan ajatuksen, tai sitä se oli ainakin omasta mielestäni. Paita jättimäisellä ruusukkeella. Toteutus ei sitten toiminutkaan ja ruusuketta piti pienentään rutkasti. Kangaskin lopui kesken ja toiseen hihaan laitoin muuta raitaa - kuinkas muutenkaan.

_____________________________________________________

Way back in the day I had this amazing idea of shirt with this huge rosette in front. Well at least it was great in my mind. Execution was the problem and it I had to make it a lot smaller. I also ran out of fabric with the other sleeve so fixed it with another favourite of mine - red and white stripes.

Koska kangas loppui, oli sitä viipymättä tilattava lisää. Samalla tuli ostettua Sampsukan uutta Hertta trikoota (design Leena Renko). Ja hei, sehän sopii täydellisesti yhteen sen raidan kanssa...

________________________________________________________

As I ran out of my favourite, I just had to order more right away. Just so happend that I also bought this new print from Sampsukka called Hertta design by Leena Renko.

Ja meneehän se yhteen näiden Neropattienkin kanssa, jotka on suunnitellut ihana Elisa Tuohimaa ja kankaaksi sen sattoi Käpynen. Suuret kiitokset tulee ainakin täältä, kuosi on ihana ja jotain aivan ihan muuta mitä on tullut.

________________________________________________________

And you know what, it goes together with this one as well - Neropatit designed by Elisa Tuohimaa and made true by the lovely ladies from Käpynen. They tend to make my fabric dreams come true.

*********

Kaikki mekot ja paidat tehty samalla omalla kaavalla. Tai siis mekot on muokattu paitakaavasta.

Ja koska leikkasin metrin raitaa kerralla, ei kannattanut jättää sitä siihen. Kävin yhden aikaan yöllä vielä hakemassa yhden raidallisen kankaan kaapista ja leikkasin pikahameen. Kangas tässä Marimekkoa ja pallokas kuminauha Nappikauppa Punahilkasta.

Neiti on muuten sitten kova poseeraamaan - Vogue kutsuu...

_______________________________________________________

All of these are made based on my new favourite pattern drafted by me.

Because I had just cut metre of stripes at once I just couldn't stop there, oh no. Even if it was 1am I got another striped fabric from my stash and turned it in to skirt. Fabric from Marimekko and the spotted elastic from Nappikauppa Punahilkka.

She really can strike a pose - I hear Vogue calling...

Suprise me with fabric

Meidän ihanassa, ihanien naisten (ja nykyisin myös yhden miehen) ompeluseurassa suoritettiin salainen kangasvaihto. Ideana siis lähettää jollekin tuntemattomalle, tai ainakin melkein tuntemattomalle, kangasta. Ja se tuntematon lähettää taas jollekin muulle ja niin edelleen.
Omasta paketistani tupsahti palanen puuvillabatistia, PaaPiin Raksu trikoota, nappeja ja ihana pitsinen kaulus.

Kissa pissasi trikoon päälle, kaulus katosi mystisesti ja napit otti jompikumpi lapsista.

__________________________________________________

We had a secret fabric swap in my lovely sewing club full of lovely ladies (and nowdays also one man). The idea was to send fabric to someone you don't know, or you hardly know. And that person sends fabric to someone else and so on.
My secret package contained some cotton batiste (or voilé if you prefer), Raksu jersey from PaaPii, buttons and gorgeous lace collar.
My cat peed on the jersey, the collar went mysteriously missing and the buttons got snatched by one of the kids - which one, I really don't know.

Ensin käsittelyyn pääsi siis batisti. Lisätään yhdeksän metriä pinkkiä tylliä, pätkä raitatrikoota ja kolme nappia.
_____________________________________________________

So I went with the batiste. Add nine meters of pink tulle, some striped cotton jersey and three buttons.

Ja sinulla on mekko.
______________________________________________________

And you have a dress.

Tiedättekö, että yhdeksän metriä tylliä tekee helmasta aika muhkean? Ja kun se on rypytetty (missä muuten menee aika kauan), niin on aika paksua ommeltavaa. Jos ette tienneet, niin nyt tiedätte.

______________________________________________________

Did you know that nine meters of tulle makes one very poofy skirt? And when you've done with the ruching (which seems to take forever) it's quite thick to sew through. Well, you know now.

Neiti on tyytyväinen. En ollut yhtään varma millaisen vastaanoton tämä saisi. Tuollaisen kahdeksan vuotiaan mieli kun on yllättävän ailahtelevainen. Tykkäsi napeista, tykkäsi tyllistä, tykkäsi mustan, valkoisen ja pinkin yhdistelmästä. Nappiosuma siis.
Itse huomasin vasta kuvia selaillessa, että tuli sitten ommeltua helma väärin päin. Perhoset lentävät joukolla kohti maata. No, aina ei voi voittaa.

________________________________________________________

Daughter's happy. I wasn't sure how this was going to go as a mind of an eight year old can take a turn quite quickly. She liked the buttons, liked tulle, liked the combination of black, white and pink. Perfect she said.

One thing I didn't notice until scanning through the pictures was the fact that I had stitched the skirt upside down. Now the butterflies are flying straight to the ground. You just can't win every time, right?

Cotton candy party

Ulla-Maj Saarinen ja Viljamin Puoti tekivät sen taas. Kangas jota oli aivan pakko saada ja kangas josta oli aivan pakko tehdä jälleen kerran juhlamekko.

___________________________________________________

 

Ulla-Maj Saarinen and Viljamin Puoti did it again. A print that I just had to have and a print that had to be made in to a party dress.

 

 

Hattarakekkerit on kuosin nimi. Ihanan elävää jälkeä ja ihanilla väreillä. Meillä tässä pinkki, mutta tätä saa myös minttuna (josta tulevaisuudessa lisää).

_________________________________________________________

 

The print is named Hattarakekkerit which translates to Cotton Candy Party. Love the vividness of the lines and the colours. This dress is made of pink colour way, but it also can be found in mint (which you'll be seeing in the near future).

 

 

Meille ei tosiaankaan olisi tarvittu uutta juhlamekkoa, vanhojakin kun on kaapissa ihan riittävästi. Eikä meillä kyllä ole juhliakaan tulossa lähiaikoina. Mutta kuitenkin...

____________________________________________________________

 

We really didn't have any need for a new party dress, as we have quite a few hanging in the closet and there's no partys in the near future. But then again...

 

 

Voihan sitä vaikka käyttää puuhun kiivetessä.
Eikö?

________________________________________________________

 

You can always use it while climbing into trees.

Right?

 

 

 

Tälläkin kertaa käytin sitä ihanaa vintage-kaavaa, jolla on tullut tehtyä lähes kaikki juhlamekot. Tällä kertaa helmaa ei ole vuoritettu muulla kuin tyllillä ja lisäsin sivustalle rypytyskujan. Tässäkin kiinnitys takaa napeilla - ja tulipa myös ommeltua elämäni rumimmat napinlävet. Sen siitä saa, kun pitää liian pitkään taukoa ja onnistuu unohtamaan ompelukoneensa toiminnot.

_______________________________________________________

 

I yet again used the same vintage pattern that I've used in almost all of the party dresses I've made. This time I didn't line the skirt with anything else besides tulle and ruched it on the side with ribbon. Once again it closes from the back with buttons - which are the the worst buttonholes I've ever made. That's what you get for not sewing enough and you forget how your machine works.



Long time no sewing

Ompelurintamalla on ollut t-o-d-e-l-l-a hiljaista lähiaikoina. No joo, on tullut ommeltua ihan peruskauraa, joten ehkä hiljaista on ollut vain blogirintamalla.

Ei, kyllä se on ollut myös ompelupuolella. Koneiden hajoamisen, trikooähkyn ja töiden ristitulessa en ole saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi.

________________________________________________

It's been r-e-a-l-l-y quiet in my sewing space lately. Yes, I've done some basic stuff, nothing much to blog about. Trying to juggle between breaking machines, overloading my brains with jersey and working full time I feel like I haven't done anything. 

Joten käännyin pienten asioiden puoleen.

_______________________________________________

So I tried something small for starters.

 Ne söpöt pandat Viljamin Puodin kankaasta ovat päätyneet myös ihaniksi puisiksi napeiksi. Napit puolestaan päätyivät nahkanauhojen letityksen yhteydessä hiuspannaksi.

__________________________________________________

Those cute pandas from Viljamin Puoti's fabric can now be found as wooden buttons as well. My batch of three ended up on hairband done from braided leather strings.

Sen jälkeen käännyin perusasioiden ääreen. Puuvilla ja mekko - mikään ei ole mukavampaa ommeltavaa.

_______________________________________________

Then I went back to basics. Cotton and dress - there's no other thing I love te sew more than dresses.

Ja kun reippaaseen raitaan yhdistää vielä näin söpöt napit, löytyy kaapista kesän mekkokisan voittaja.

__________________________________________________

And adding these fun and cute buttons, I'm fairly confident we've found the winning dress for this summer.

Pitäisi varmaan tehdä itselleen samanlainen...

Ja päästä yli tästä ompelumasennukesta.

______________________________________________________

Maybe I should make one for myself too...

And get over this sewing blues I've been having.



Two kids = luck

Onneksi minulla on kaksi lasta. Kaksi täysin erikokoista lasta.

_______________________________________________

I'm lucky to have two kids. Two kids very different in size.

Kangas ostettu Etsystä Juniorin hupparia varten. Se siitä siis piti tulla.

_________________________________________________

Fabric bought from Etsy for my son's hoodie. That's what it was supposed to become.

Mutta jokin meni pahasti vikaan.

____________________________________________________

But something went horribly wrong.

Ja nyt se on sopiva Esikoiselle. No, ehkä vähän nafti, mutta menee vielä hetken.

_________________________________________________

And now it fits my daughter. Well, maybe it's just a bit too small, but she can wear it for now.

Kuten sanoin - onneksi on kaksi lasta. Olkoonkin vähän apinoita välillä, mutta helpottaa jos ompelussa menee jokin vikaan. Aina on joku joka voi jossain vaiheessa sitä vaatetta käyttää. No, ehkä ei mekkoja - tai no, luultavasti poika käyttäisi niitäkin jos saisi...

____________________________________________________________

As I said - I'm lucky to have two kids. Even though they act like little monkeys from time to time. It sure is good to have someone who can wear the wrong sized clothing that I manage to sew every now and then. Well maybe not the dresses - although The Boy would propably wear those too...



My very first

Siitä on jo aikaa, kun lupasin itselleni opetella tilkkutöitä. Jotenkin olin aina kammonnut niitä, koska saumojen tulisi kai olla suoria...

____________________________________________________

At some point I made a promise to myself to learn how to quilt. For some reason I've always found them dreadding, something to do with stitching a straight line I suppose.

Mutta päätin nyt kuitenkin kokeilla. Kankaat hankin jo kauan sitten ihan tätä varten, mutta se uskallus tuli vasta muutama kuukausi sitten, jolloin ompelin päällisen.

_______________________________________________________

I decided to give it go anyway. I bought the fabric long time ago just for this, but the courage wasn't found until a few months back when I made the upper part.

Saman kokoiset neliöiden leikkaus ei ollut kovin helppoa ilman leikkuria ja alustaa, joten niihin kannattaa kyllä ehdottomasti sijoittaa, jos näitä haluaisi useamman tehdä. Itse en vielä tiedä jatkanko tällä tiellä, vai jääkö tämä yhden kerran kokeiluksi.

Fleece ei kyllä ole paras mahdollinen takapuoli, koska se venyy ja vanuu. Olisi ehkä toiminut alkuperäisessä suuunnitelmassa, jossa läpitikkaus olisi tehty ennen reunojen kanttausta. Mutta koska en onnistunut mistään Helsingistä löytämään oikean sävyistä harmaata (tai keltaista), jouduin tekemään peiton kääntämällä ja laitoin reunaan keltaisen terenauhan. Näin ollen tätä ei siis ole tikattu ollenkaan - onko se silti tilkkupeitto?

_______________________________________________________

Cutting even squares was a challenge without a rotary cutter. I haven't decided if I'm going to make any more of these, but if I am - I definitely need to buy me one of those.

And let me tell you - fleece isn't the best possible backing as it tends to stretch. It might have worked if I had been able to do my first choise which was stitching it together and binding it with gray or yellow. Wasn't able to find either one in the right shade from Helsinki, so I had to do this with stitch & turn. Luckily I had yellow piping in my stash (still not the right shade) that worked out great.

Tästä näkee kuinka fleece tarttuu puuvillaan ja peitto rypistyy. Tällä hetkellä en välitä, koska minulla on voittajaolo tämän valmistumisen ja itseni voittamisen johdosta. Edes se, että onnistuin ompelemaan koneella sormeeni (ensimmäinen kerta muuten) ei haittaa kun tätä katselee.

_____________________________________________________________

See, it's a bit wobbly as the fleece is sticking to the cotton. Right now I don't care as I feel like a winner after finishing this. Even the fact that I stitched my finger with a sewing machine (the first time ever for me) can't get me down.



Downsizing

Armeijan vihreä (eli khakin vihreä) on aina ollut yksi suosikkiväreistäni. Vaikka sitä on juuri nyt vaatekaupoissa joka puolella, ei sitä meinaa kankaana löytyä kotimaisista kaupoista. Väri on myös erittäin käytännöllinen - ei pienet likatahrat haittaa.

Viime syksynä halusin tehdä Juniorille parkan, koska mieleistä ei löytynyt kaupoista, ja koska kangasta ei myöskään löytynyt, päätin purkaa miehen vanhan Viron armeijan parkan osiin ja ommella siitä pienemmän version.

______________________________________________

Army green has allways been one of my favourite colours. Even though you can find it in allmost every single clothes store you go to, it wasn't visible in any fabric stores. At least not in Finland.

Last fall I wanted a parka for The Boy. I searched shops but wasn't able to find one I liked. Then I make it myself, I thought, but couldn't find the fabric. My last chance was hubby's old army surplus coat which I ended up tearing apart and downsizing it to fit my son.

Takin kangas oli paikoitellen jo kulunut puhki, mutta onneksi talon miehillä on reilusti kokoeroa ja pystyin kiertämään reikäiset kohdat helposti.

______________________________________________

As the coat was old, it also so very well worn. There were few holes here and there, but as the guys in this house have some what big size difference I was able to work around them.

Tein takkiin irroitettavan vuorin käsittämättömän pehmeästä teddystä. Näin takkia voi käyttää jo nyt. Hihoihin käytin tavallista tikkivuorta pukemista helpottamaan.

Kiinteäksi vuoriksi päätyi hauska kawaii-puuvilla, joka sopii takkiin sävyiltään täydellisesti.

______________________________________________

The coat has a detatchable lining made from super soft teddy that will be used in the colder days (and they're still pretty cold here). The inner lining I made from this funny kawaii cotton.

Käytin takissa vanhoja ompeleita niin paljon kuin mahdollista. Esimerkiksi taskut ovat alunperin olleet rintataskut ja nepparilistaa en lähtenyt purkamaan, nepparit ovat kyllä uudet.

_________________________________________

I used the original features as much as possible. Pockets are really chest pockets and all I had to do with them was sewing couple of stitches so they wouldn't be too deep.

Lämmin vuori tulee todellakin tarpeeseen. Tänäänkin, vaikka aurinko paistoi, kylmä meni luihin ja ytimiin kovan tuulen vuoksi. Silti, ihanasti on jo osa lumista sulanut ja lumiukostakaan ei paljoa ole enää jäljellä.

_____________________________________________

The teddy lining sure is good. Today, although it was sunny we would have frozen because of the wind was blowing so hard. But still, the spring will come. There's quite a bit of snow left but it's melting away as you can see from the pile of snow that once used to be a fine snowman.



Little bird dress

Töihin palaaminen on ollut rankempaa kuin luulin. Päivän loputtua, ompeleminen ei ole ensimmäinen asia joka mieleen tulee ja tästä johtuen blogissakin on ollut hiljaista. Mutta sitten aina välillä on koko viikonloppu vapaata. Silloin pitää ottaa ilo irti ja ommella jotain.

_________________________________________________

Getting back to work has been harder than I expected. At the end of the day sewing is not the first thing that comes to mind, and for that reason it's been bit more quiet here too. But every now and then I get the whole weekend off and that's when I know I need to sew.

Rakkaus raitoihin ei taida kadota minusta koskaan. Ne ovat aina yhtä piristäviä.

Tällä kertaa vuorossa oli mekko Esikoiselle. Mekko oli ollut valmiina suunnitelmana päässäni jo vuoden, yläosan brodyyrin hintalappu sen minulle kertoi. Alaosan kangas kylläkin vaihtui matkalla leveämpään puna-valkoiseen raitaan.

___________________________________________________

I still love stripes. They always cheer me up.

This weekend it was time to make a dress for the Girl. The idea for it had been in my mind for a year or so. I know it for a fact as there was still price tag attatched to the white cotton lace fabric that I used on the top part.



Lintu on uusi lisäys. Alkuperäisessä suunnitelmassa ei sitä ollut, mutta nyt se tuo hiukan särmää muuten niin pelkistettyyn mekkoon. Lintu on valmis sabluuna, jonka ostin Sinellistä. Ihana kuva jolle varmasti on käyttöä myöhemminkin. Silloin pitää muistaa laittaa vähemmän kagasväriä, jolloin pienimmätkin yksityiskohdat pääsevät esiin.

_________________________________________________________

The bird is a new addition to the plan. I quite like it and it brings a little edge to the otherwise plain dress.

Silloin vuosi sitten, kun tätä mekkoa aloin suunnittelemaan, näin Fabriinassa näitä ihania pitsivetoketjuja. Itse asiassa, tästä vetoketjusta lähti koko ajatus mekkoon. Nythän näitä saa muualtakin ja yllättävän pirteissäkin väreissä.

Vetoketju on ommeltu päälle ja aukeaa vain pitsiosion verran. Eipä sen enempää tarvitsekkaan aueta.

________________________________________________

About a year ago, when I first started imagine what this dress could be I found these gorgeous lace zippers in Fabriina (finnish online fabric shop). Actually the whole idea came from these zippers. Now they can be found in all sorts of colours, even in some kind of funky lime green. I've got no need for those though.

Pällä se näyttää todella kivalta. Paremmalta kuin mitä olin ajatellut.

Kuvat otettu aamulla ennen koulua, joten valo ei ollut paras mahdollinen ja kissatkin päättivät tunkea itsensä kuvaan.

___________________________________________________

It looks great on. Better than I expected.

Pictures were taken in the morning before school, so the light wasn't the best and our cats just had to be in them as well.



The Chair

Sain joskus viime kesänä kaveriltani ilmaiseksi, hänen sanojensa mukaan "kissan raiskaaman ja koiran imemän" tuolin. Tuoli oli kyllä kärsinyt kynsistä ja istuin oli tummunut, mutta muuten se oli ihana - paitsi se ei pysy pystyssä ilman seinää muotonsa vuoksi.
Päällensä se oli joskus saanut isokuosisen retro kankaan, jonka alta löytyi myrkynvihreä ja kulunut alkuperäinen verhoilu. Valitettavasti alkuperäisestä tuolista ei ole kuvaa, koska se jäi vanhalle koneelle.

_______________________________________________

It was last summer when I got this 50's chair from my friend which in her words was "cat raped and dog sucked". It clearly had been loved by cats as it was full of scratches and the fabric was darker than it was suposed to be, so maybe the dog really did suck it. All I know is that it's not stable without a wall behind it and it's beautiful.
It had been re-upholstered at one point with vintage fabric dating from the 70's and underneath was the original, bottle green fabric. Unfortunately I don't have the before picture as it was on our old computer when it crashed.

Etsin sopivaa kangasta todella kauan. Mikään kuosi ei tuntunut sopivalta tai olisivat olleet liian ohuita tälläiseen työhön. Törmäsin sitten etsyssä seikkaillessani tähän Premier Printsin kuosiin ja ajattelin sen olevan melkein täydellinen, sekä suhteellisen helppo kohdistaa.
_______________________________________________

I spent hours (days and months) in search of the perfect fabric for it. The patterns I liked were either wrong material or nerve recking to get the seams right. Then I ran into this b&w print from Premier Prints - It was perfect.

En halunnut koskea puuosiin, ne kun olivat kuluneet ihan kauniisti... mitä nyt jaloista löytyy muutamia hampaanjälkiä.
______________________________________________________

I left the wood parts untouched as they had aged quite nicely - if you don't count in the theeth marks on the legs.

 Tämän eteen tuoli vuodettua verta - kirjaimellisesti. En löytänyt verhoiluneulaa, joten jouduin ompelemaan takaosan kiinni tavallisella suoralla neulalla. Sormenpäät ovat kovettumilla ja vasemmassa kädessä useampi kuin yksi neulanpisto, mutta en pystynyt lopettamaan kesken kaiken.
En ole koskaan aikaisemmin tehnyt tälläistä verhoilutyötä ja opettelin samalla kun ompelin. Jos ja kun tuoli vaatii uuden kankaan, tiedän paremmin mitä kannattaa ja ei kannata tehdä.
_________________________________________________________

I shed blood for this chair - literally. I couldn't find my upholstery needle, so I had to do the back (handstistched) with a regular straight one. My fingretips are bruised and hard but I just couldn't stop sewing.
This was my first time doing this kind of upholstery project so I was learning while doing it. And now when it comes to re-upholstering the chair I know what to do do and more importantly - what not to do.

Päivä siihen meni ja nyt se on valmis uusien kissojen tuhottavaksi... Taidan ostaa kissankarkoitetta.
___________________________________________________

It took me a day and now it's ready to be molested by our two lovely cats... Maybe I should buy some cat repellent.