Midsummer night's jacket

Vaikka keskikesä onkin, on silti välillä iltaisin viileää varsinkin jos tuulee kuten tänään teki.

__________________________________________________________

Although it's midsummer, it still can be chilly in the evening and especially when it's windy - just like today.

Joten tein takin.

______________________________________________________________

So I made a jacket.

 

Itse asiassa tein kaksi takkia. Tai siis yhden, mutta siinä samassa on kaksi - onhan se käännettävissä.

Ensin ostin Riley Blaken siksakin, jonka jälkeen jouduin kuukausien etsintään toisen kankaan kanssa. Oikeanlaisen löytäminen oli todella hankalaa. Juu, kyllä niitä puna-valkoisia tuli useampikin vastaan, mutta mikään ei miellyttänyt omaa tarkkaa silmääni. Viimein, vietettyäni tunteja etsyssä, löytyi tämä Aneela Hoeyn Modalle suunnittelema kangas, joka jollain ihanalla tavalla muistuttaa minua omasta lapsuudestani.

Siksakin piti alunperin olla se 'oikea' puoli, mutta nyt punainen näyttää paremmalle. Mietin pitkään mistä se johtuu, ja tulin siihen tulokseen, että jostain kumman syystä, minusta nappien kuuluu olla juuri näin päin ja sinisellä puolella ne ovat 'väärin'. Hullua, mutta noinkin pieni asia voi olla tärkeää. Voi myös olla, että minun täytyy vaihtaa ne napit toisin päin ja tehdä kaksi uutta napinläpeä.

___________________________________________________________

Actually I made two. Or one, but it's reversible, so it's as good as two jackets.

First I bought the chevron (Riley Blake from etsy) and though I had a clear vision what I wanted from the second fabric, I wasn't able to find it. Yes, there's a lot of red and white fabrics out there, but none of them were speaking to me. Then after hours browsing through etsy I stumbled in to this print by Aneela Hoey for Moda. It reminds me of my childhood for some reason, so I had to get it.

The chevron side was originally planned as the 'right' side, but now I like the red one more - just because it has the buttons on the right side. Grazy as it is, in my opinion they're totally 'wrong' on the other side. And I just might have to change them and do two new button holes in to it.

 

Vaikka olikin tuulista, me grillailtiin pihalla - tai sillä mitä pihasta on jäljellä. Vaahtokarkit oli "yllättäen" lasten suosikkeja.

________________________________________________________________

While it was veeeery windy, we still managed to do some barbeque action in the yard. The marshmallows were kids favourite - who could have guessed?

Seaworthy Jackie

Huomenna suuntaan kurssini kohti Tallinnaa, kera virtuaalisen ompeluseuran. Ja koska menemme laivalla ja koska tarkoitus on ehkä myös vähän juhlia, päätin tehdä teemaan sopivan version edellisen postauksen kaavasta.

______________________________________________________________

Tomorrow I'm heading to the sea with my fellow sewing ladies. We're taking a ship across the gulf to Tallin. As we're cruising on the ship I thought I'd make myself a seaworthy party dress.

Tällä kertaa käytin kankaana ohutta puuvillaa ja vuoritin mekon kokonaisuudessaan, etten tule vahingossa vilautelleeksi alusvaatteitani merimiehille.

Laitoin myös vetoketjun sivusaumaan helpottamaan pukemista, ja hyvä niin, tämä ei jousta lähellekään yhtä paljon kuin edellinen Jackie. Tein myös irrallisen vyön (oikeastaan se on kuminauha putkessa), joten mekkoon saa hiukan vaihtelua käyttämällä sitä.

________________________________________________________________

This time I used thin cotton, so I had to line the dress trouhgout as I'm not so keen on people seeing my underwear.

I also put a zipper on the side seam as the fabric is nowhere near as stretchy as the first Jackie had. And I made a belt (actually is just elastic on a tube) to make the dress a bit more interesting.

Huomenna siis, huomenna jää lapset isänsä huomaan ja minä suuntaan Tallinnaan ompelutarvikeostoksille Karnaluksiin. Toivottavasti ei iske hulluus...

____________________________________________________________

So tomorrow I'm leaving the kids with their father and make my way trough Tallin's incredible world of sewing stuff. Hope I don't go mad there...

Jackie - Oh so fine

Viimeisimmällä kirjastokäynnillä löysin hyllystä mahtavan kirjan - Kuuluisat vintagemekot. Pakkohan se oli heti lainata. Kotona pikaisella selauksella tulin siihen tulokseen, että minun mekkoni on joko Jackie, Audrey tai Twiggy. Muutenkin tyylillisesti taidan olla jämähtänyt tuohon 60-lukuun, ainakin mitä mekkoihin ja takkeihin tulee. Päädyin lopulta Jackieen, koska ostin torstaina siihen sopivan kankaankin.

__________________________________________________________________

Last visit to the library was a good one. I found a nice book full of nice dresses - Famous Frocks. I just had to have it. Back home a quick browse made it pretty clear that I'm stuck in the 60's. It was either Jackie, Audrey or Twiggy for me and as I found the perfect fabric on thursday, I ended up with Jackie.

Jackie on ollut aina yksi suosikeistani mitä tulee tyyliin. Yksinkertaista ja kaunista.
__________________________________________________________________

Jackie has always been one of my favourites when it comes to style. So simple, so beautiful.

Tällä kertaa tein jopa kokeiluversion, mitä en yleensä koskaan tee. Pitäisi kai, kun oma vartalo ei ole millään tavalla yhtä kokoa

________________________________________________________________

This time I even made a trial version from an old sheet and that is something I usually don't do. Maybe I should, as my body is clearly not just one size.

Kokeiluversio on hyvä. Joskin laatikoista ei sattunut löytymään 60cm piilovetoketjua, itse asiassa, ei löytynyt minkään mittaista piiloketjua. Joten tein kokeiluversion metriketjulla. No sehän tökötti selässä todella selvästi, joten jäin miettimään lopulliseen versioon toista ratkaisua.
Kun ketjun ompelun aika tuli, tajusin ettei mekko tulisi menemään kiinni, jos laitan takasaumaan ketjun vaatimat saumavarat. No, kokeillaan pienemmillä varoilla, totesin. Ompelin koko sauman kiinni ja päätin testata josko se menisi päälle niinkin. Ja sehän meni! En siis tarvinnut ketjua ollenkaan ja mikä parasta, ei tarvinnut odottaa maanantaihin asti, että olisin kunnon ketjun siihen saanut.
_______________________________________________________________

The trial version was just fine. Only problem was that I didn't have 60cm invisible zipper in hand. Actually I had no invisible zippers at all. So I made it with basic zip instead.
Well, that was a mistake - It sure looked like I was about to burst out of the dress, so I had to think of other options for the final cut.
When the time came to sew the zipper in place, I realised I didn't enough  seam allowence in the back. Let's try with smaller ones, I thought. I stiched the whole seam and decided to try if it would fit that way. And it did! Thankfully, because I hate sewing those invisble zippers and I didn't want to wait 'till monday to finish it.

Little bit grandma (back to the drawing board I think)

Aiemmin keväällä ostin impulssiostoksena kirkkaanpunaiset housut. Mielessäni kyti silloin suuri visio housuista yhdistettynä kaapista löytyvään kankaaseen. Kului kuukausi jos toinenkin ja nyt sain sen vihdoin aikaiseksi.

_______________________________________________________

I went a little bit crazy in the spring an bought myself a pair of bright red trousers. I bought them with a great vision in my mind. I knew I had to have them to match one fabric from my stash. It took a month and a few more, but now I've done it.

Kuten sanoin, visio oli suuri. Sinä oli jotain marimekkomaista, jotain 60-lukuista ja niin minua.

________________________________________________________

My vision was great. It had something 60's in it, something Marimekko-like, and so me.

Se on edelleen kaikkia niitä, mutta se on myös mummomaista - sitä sen ei pitänyt olla.

Hihat ovat joko liian pitkät, tai liian lyhyet ja se yhdistyy omassa päässäni mummoihin. Miehen mielestä siinä ei ole mummoa. Ehkä se johtuu siitä, ettei sillä ole ollut mummoa joka olisi pitänyt vastaavia paitoja. Minulla oli.

Se on silti kiva ja pienellä kaavan muokkauksella siitä seuraavasta tulee vielä parempi. Tällä hetkellä ylin nappi ei mene kunnolla kiinni pienestä mittavirheestä johtuen. Ja lisää väljyyttää voisi tehdä takakappaleeseen laskostamalla.

Takaisin sorvin ääreen siis. Ja kangaskauppaan, koska tämä kangas loppui tähän.

Kaava oma, kangas EKn palalaarista ja napit kierrätettyä Marimekkoa.

________________________________________________________

It's still all of those, but there's also some grandma in it - that's something I didn't have in my vision.

The sleeves are either too long or too short and that's what makes it "grandma" in my mind. Hubby said that he can't find the granny in it. Maybe it's because he hasn't had a grandma who wore these kind of shirts. I had.

It's still fun and with little modification the next one will be even more fun. Right now the top button doesn't close due to a measuring error I made. And I think there could more ease in the back too.

Back to the drawing board. And fabric store.

Pattern my own, fabric from my local store and buttons recycled from an old shirt.

From shirt to shorts

******

Ikivanha Marimekon 'Jokapoika', jota pidettiin vielä viimeviikolla. Paita, josta löytyi reikiä ja paikkauksia vaikka muille jakaa. Rakastettu, ihana ja pehmeä.

Se paita, joka oli ennen yksi mieheni suosikki, sai tänä aamuna kyytiä saksilta.

________________________________________________

Old, old, Marimekko 'Jokapoika'-shirt that was last seen worn just few days ago. Shirt that had more holes than swiss cheese. Lovely, loved and soft.

What once used to be one of my hubby's favourite shrits had a morning date with sicissors.

Se paita on nyt nämä shortsit.

Nämä shortsit, joita pidetään kesällä. Nämä shortsit, joissa on paidasta muistona yksi takatasku. Nämä shortsit, jotka ovat liian pitkät, jotta ne olisivat varsinaisesti shortsit.

____________________________________________________________________

That shirt is now these shorts.

These shorts that will be worn in the summer. These shorts, that have a memory of that shirt's pocket on the backside. These shorts that are bit two long to be called shorts.

And then she was 7 (yes it's another party dress)

Kun esikoinen oli kaksi, näin ensimmäisen kerran tämän Amy Butlerin  kuosin. Ajattelin silloin, että siitä tulisi ihana takki. Onneksi en sitä silloin takkiin ostanut, koska nyt kuosi yllätti minut koollaan. 86cm takissa se olisi mennyt täysin hukkaan.

___________________________________________________

She was two when I first saw this print from Amy Butler. I then thought it would make a lovely coat for her, but I didn't buy it. That was a good thing as the size of the print is quite big and it would have been lost in the coat.

 

Nyt se päätyi syntymäpäivämekoksi. Jälleen kerran sillä samalla vintage kaavalla. Tämä taitaa olla myös viimeinen mekko jonka tällä kaavalla teen. Koko alkaa jäädä pieneksi ja voi olla, että neiti ei halua kohta tälläisiä mekkoja edes käyttää.

Tällä kertaa laitoin saman sarja pallokankaasta vuorin yläosaan ja tein myös kiinteän vyön, jonka voi solmia joko taakse tai eteen.

_______________________________________________________

Now it's the perfect size to be made in to a party dress. Once again I used my favourite vintage pattern for girls. This might just be the last dress I'll make with it. It's starting to get small and I'm guessing that soon she doesn't want to wear this kind of dresses anymore.

I used dots from the same collection in the lining and also made a belt that can be tied to the front or back, depending on your mood.

Nyt Neiti on siis seitsemän. Se on iso luku. Tänään on viimeinen päiväkotipäivä, syksyllä alkaa sitten koulu. Paljon isoja muutoksia tapahtumassa. Enää ei pääse ilmaiseksi julkisissa, joten yksi syntymäpäivälahjoista oli oma matkakortti. Sen lisäksi sai oman avaimen, jotta voi olla itsekseen pihalla ja puhelimen, jotta voi soittaa jos on tarve.

________________________________________________________

So now she's seven. That's a big number. Today is her last day in daycare/pre-school, starting from august she's a schoolgirl. Lots of big changes now. She no longer can ride for free in public transport, so we got her her own travel card. She also got a key so she can go out by herself and still get in. We also bought her a phone, so she can call us if anything is troubling her.

Hän on ihana, hauska ja fiksu. Kaikkien meidän rakastama.
Hyvää syntymäpäivää Kulta!

_____________________________________________________________

She's cute, funny and smart. We all just love her.

Happy birthday Darling!