I know what's wrong with me - For the love of stripes

Lähes puolet omistamistani kankaista on raidallisia. Kangaskaupoissa suuntaan ensimmäisenä raitoja kohti, enkä pysty sitä myöskään välttämään omassa pukeutumisessanikaan. Onko tämä osaltani tietoista ostamista, vai onko minuun juurrettu äärimmäisen syvälle rakkaus raitoihin jostain lapsuuden Maripaidoista? Oli miten oli, joka toinen kangas kaapissa sopii suosikkini, musta-valkoisen raidan kaveriksi. Ja jos blogiani selaa taaksepäin, löytyy sieltäkin paljon raitaa - todella paljon raitaa.

_____________________________________________________

Almost half of my fabrics are striped. When shopping I find myself drawn to the tables with stripy fabrics and I'm clearly not able to avoid them when it comes to my own clothes either. Is this something I do wittingly or does my love for stripes come from Marimekko t-shirts I used to have as a kid? Either way every other fabric in my stash could be matched to my favourite, b&w stripes. And if you find yourself browsing my older post, you're likely to find more stripes - whole lot of them actually.

*********

Joskus aikoja sitten sain loistavan ajatuksen, tai sitä se oli ainakin omasta mielestäni. Paita jättimäisellä ruusukkeella. Toteutus ei sitten toiminutkaan ja ruusuketta piti pienentään rutkasti. Kangaskin lopui kesken ja toiseen hihaan laitoin muuta raitaa - kuinkas muutenkaan.

_____________________________________________________

Way back in the day I had this amazing idea of shirt with this huge rosette in front. Well at least it was great in my mind. Execution was the problem and it I had to make it a lot smaller. I also ran out of fabric with the other sleeve so fixed it with another favourite of mine - red and white stripes.

Koska kangas loppui, oli sitä viipymättä tilattava lisää. Samalla tuli ostettua Sampsukan uutta Hertta trikoota (design Leena Renko). Ja hei, sehän sopii täydellisesti yhteen sen raidan kanssa...

________________________________________________________

As I ran out of my favourite, I just had to order more right away. Just so happend that I also bought this new print from Sampsukka called Hertta design by Leena Renko.

Ja meneehän se yhteen näiden Neropattienkin kanssa, jotka on suunnitellut ihana Elisa Tuohimaa ja kankaaksi sen sattoi Käpynen. Suuret kiitokset tulee ainakin täältä, kuosi on ihana ja jotain aivan ihan muuta mitä on tullut.

________________________________________________________

And you know what, it goes together with this one as well - Neropatit designed by Elisa Tuohimaa and made true by the lovely ladies from Käpynen. They tend to make my fabric dreams come true.

*********

Kaikki mekot ja paidat tehty samalla omalla kaavalla. Tai siis mekot on muokattu paitakaavasta.

Ja koska leikkasin metrin raitaa kerralla, ei kannattanut jättää sitä siihen. Kävin yhden aikaan yöllä vielä hakemassa yhden raidallisen kankaan kaapista ja leikkasin pikahameen. Kangas tässä Marimekkoa ja pallokas kuminauha Nappikauppa Punahilkasta.

Neiti on muuten sitten kova poseeraamaan - Vogue kutsuu...

_______________________________________________________

All of these are made based on my new favourite pattern drafted by me.

Because I had just cut metre of stripes at once I just couldn't stop there, oh no. Even if it was 1am I got another striped fabric from my stash and turned it in to skirt. Fabric from Marimekko and the spotted elastic from Nappikauppa Punahilkka.

She really can strike a pose - I hear Vogue calling...

Suprise me with fabric

Meidän ihanassa, ihanien naisten (ja nykyisin myös yhden miehen) ompeluseurassa suoritettiin salainen kangasvaihto. Ideana siis lähettää jollekin tuntemattomalle, tai ainakin melkein tuntemattomalle, kangasta. Ja se tuntematon lähettää taas jollekin muulle ja niin edelleen.
Omasta paketistani tupsahti palanen puuvillabatistia, PaaPiin Raksu trikoota, nappeja ja ihana pitsinen kaulus.

Kissa pissasi trikoon päälle, kaulus katosi mystisesti ja napit otti jompikumpi lapsista.

__________________________________________________

We had a secret fabric swap in my lovely sewing club full of lovely ladies (and nowdays also one man). The idea was to send fabric to someone you don't know, or you hardly know. And that person sends fabric to someone else and so on.
My secret package contained some cotton batiste (or voilé if you prefer), Raksu jersey from PaaPii, buttons and gorgeous lace collar.
My cat peed on the jersey, the collar went mysteriously missing and the buttons got snatched by one of the kids - which one, I really don't know.

Ensin käsittelyyn pääsi siis batisti. Lisätään yhdeksän metriä pinkkiä tylliä, pätkä raitatrikoota ja kolme nappia.
_____________________________________________________

So I went with the batiste. Add nine meters of pink tulle, some striped cotton jersey and three buttons.

Ja sinulla on mekko.
______________________________________________________

And you have a dress.

Tiedättekö, että yhdeksän metriä tylliä tekee helmasta aika muhkean? Ja kun se on rypytetty (missä muuten menee aika kauan), niin on aika paksua ommeltavaa. Jos ette tienneet, niin nyt tiedätte.

______________________________________________________

Did you know that nine meters of tulle makes one very poofy skirt? And when you've done with the ruching (which seems to take forever) it's quite thick to sew through. Well, you know now.

Neiti on tyytyväinen. En ollut yhtään varma millaisen vastaanoton tämä saisi. Tuollaisen kahdeksan vuotiaan mieli kun on yllättävän ailahtelevainen. Tykkäsi napeista, tykkäsi tyllistä, tykkäsi mustan, valkoisen ja pinkin yhdistelmästä. Nappiosuma siis.
Itse huomasin vasta kuvia selaillessa, että tuli sitten ommeltua helma väärin päin. Perhoset lentävät joukolla kohti maata. No, aina ei voi voittaa.

________________________________________________________

Daughter's happy. I wasn't sure how this was going to go as a mind of an eight year old can take a turn quite quickly. She liked the buttons, liked tulle, liked the combination of black, white and pink. Perfect she said.

One thing I didn't notice until scanning through the pictures was the fact that I had stitched the skirt upside down. Now the butterflies are flying straight to the ground. You just can't win every time, right?