Siis mitä...

...kettua.

Kävin tänään Eurokankaassa, tarkoituksenani hakea ainoastaan leveää kuminauhaa Juniorin housuihin. Siinä ollessa muistin mustan resorin loppuneen ja koska yhdet housut ompelupöydällä sitä jo odottivat, päätin ostaa tarvittavan ja vähän extraakin että jää sitten johonkin muuhunkin. Resoreita kun ei kai koskaan voi olla liian monessa värissä?

Mutta mitä sanoo kassakuitti kun ostin 80cm ohutta resoria? Yli 10 euroa! Siis alle metristä. Järkytyin todella ja tästä eteenpäin taidan ostaa reosorini isommissa erissä Kangastukusta, jossa metri maksaa 6,90. Väriähän joutuu arpomaan, mutta eipä Eurokankaassakaan kummoinen valikoima ole. Kymmenen! Huh. Kyllähän se puuvillan hinta nousee juu, mutta silti - kymmenen!

---------------------------------------------------------------------------------------

Sellanen purkaus tällä kertaa.

Ostin kyllä myös punaista ja keltaista twilliä lasten housuihin. Katsotaan mitä saan aikaiseksi, visiot valmiista kyllä löytyy.

--------------------------------------------------------------------------------------

Huomenna neuvolaan, viikonloppuna toivottavasti ehtisin jotain ommellakin. Kirppiksellä on myynti sujunut aika hyvin. Itse ommellut vaatteet ovat vaihtaneet omistajaa ja kaikki minun ompelemat vaipat on joku ostanut. Vielä siellä jotain on ja juuri tänään vein vähän lisääkin, esim. näistä tuo violetinsävyinen päätyi kuitenkin myyntiin käyttämättömänä. Onhan noita mekkoja kaapit täynnä ja kangasta niitä ommella. Nyt kun vain joku myisi minulle vielä aikaa...

Sankarin kakut

 Lauantaina meillä juhlittiin Juniorin ensimmäistä syntymäpäivää. Päätin tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni voileipäkakkua ja tälläiset sain niistä aikaiseksi.
Kinkkukakku on tehty Hellapoliisin ohjetta mukaellen. Ja paremmaksi osoittautunut kasviskakku löytyy taas Kinuskikissalta. Molempien ohjeita muokkailin vähän, mutta päämaut ovat samat kuin ohjeissakin.

Itse juhlakakku oli myöskin kokeilun tulos. Oikein maukas sellainen. Pohjana englantilaistyyppinen sienikakku, välissä vanilijainen kunigatarrahka johon lisäsin liivatetta kiinteyttämään sitä ja pinnalla rahka-kermavaahtoa.
Juniori tykkäsi aivan kaikista näistä. Jopa niin paljon, että yritti omalla lusikallaan päästä muidenkin lautasilla oleviin palasiin kiinni.

Näin iloinen kaveri löytyi lauantaina meidän sohvalta.
Tällä hetkellä fiilis on aivan toinen. Sunnuntaina nousi jälleen kerran kuumetta joka on jatkunut tämänkin päivän. Milloinhan tämä sairastelu oikein loppuisi...
Kuvassa päällä Zaran farkut ja Bodenin paita. Omat ompelukset kun menivät kertakaikkisen puihin. Onnistuin ompelemaan paidan neljä kertaa väärin. Ensin takakappaleen väärinpäin (olin jo ehtinyt ommella toisen hihan kiinni ennen kuin huomasin virheeni), sen jälkeen onnistuin ompelemaan hihat kolme kertaa väärin päin. Ensin toisen ja sitten vielä sen toisenkin. Päädyin leikkaamaan paitaan jo ommellun aplikaation irti ja kokeilen sitten myöhemmin paremmalla onnella. Housut onnistui kyllä, mutta koska ne kuuluu settiin, näytän ne vasta kun olen saanut paidankin valmiiksi.
Jos vain joskus ehtisi tältä sairastelulta koneen ääreen...

Ei niistä asua tullut

Valitettavasti.

Ei ollut kiva huomata oman muistinsa jälleeen pettäneen. Olin aivan varma että ostin tuota mahtavaa sydänjerseytä metrin.

Juu ei...

Olin ostanut sitä vain puoli metriä.

Päässäni oli muhinut ajatus villistä trikoomekosta, jossa kankaana olisi ollut tuota sydäntä ja sitten pienempää palloa (tai kenties sitä isompaa palloa). Sen mekon olisin sitten yhdistänyt näihin ompelemiini Punahilkka leggingseihin. No ei tosiaan villiä mekkoa tullut, mutta tuli kuitenkin oikein ihana paita ja kerrankin tarpeeksi napakat leggingsit tuolle rimpulalle. 

Tuo sydänkangas on niin kaunista. Haluaisin vielä sen mekonkin, mutta eihän tätä enää saa Ikasyriltä. Alkuviikosta taisi vielä interlockina saada, mutta nyt sekin on loppu. Pah.

Jään kärvistelemään mekottomuuteen ja yritän hauduttaa jotain muuta leggingsien seuraksi.

Kaavat molemmissa omaa tuotantoa.

-------------------------------------------------------------------------------

Juniorilla tuli maanantaina vuosi syntymästä täyteen. Itse juhlapäivää vietettiin oksennellen, mutta lauantaina päästään sitten tosi toimiin, pienten kakkukahvien muodossa. Ajattelin ihan itse, ensimmäistä kertaa elämässäni, tehdä voileipäkakkua. Luulisi onnistuvan, onhan molemmat isovanhemmat isäni puolelta leipureita. Eikä minulla muutenkaan ole peukalo keskellä kämmentä mitä leivonta-asioihin tulee.

Laitan kuvia kakuista viikonloppuna meni syteen tai saveen ja samalla näytän millaiset vaatteet juhlakalulle onnistun saamaan aikaiseksi. Minulla on muuten paniikki ommella Juniorille uusia housuja. Kirppislajittelusta jäljelle jäi ainoastaan neljät housut joista kolmet ovat farkkuja. Onneksi kankaista ei ainakaan ole pulaa...varsinkaan kun juuri tilasin niitä Ikasyriltä lisää.

Kaksi mekkoa ja kirppishinnoittelua

 Esikoiselle kesäksi pari mekkoa muokatulla Hannah-kaavalla. 

Meillä oli viime kesänä paljon tykätty Polarn o Pyretin kesämökkimekko jossa kaava on aikalailla vastaava. Siitä tykättiin tosiaan niin paljon, että päätin ostaa tuon Farbenmixin kaavan Iinulta ja tehdä vastaavia itsekin. 

Ruskea-vaaleanpunaiset norsut Sampsukalta ja apilat tietysti Metsolalta.

------------------------------------------------------------------------------

Sitten siihen kirppispohdintaan...

Kaapit oikein pursuilee pieniä tai ihan justiinsa pieneksi jääviä vaatteita. Sen lisäksi minulla on joku keväinen siivousvietti päällä ja haluan kaikesta ylimääräisestä, meille turhasta eroon. 

Pitkään mietin mihin vaatteet veisin. 

Valtteri on mukavan lähellä jolloin vaatteita ei tarvitse raahata pitkää matkaa. Huonona puolena on se etten jaksaisi seisoa siellä koko päivää ja aiemmat myyntikokemukset, jolloin lastenvaatteet eivät juuri liikkuneet (kyseessä oli kuitenkin hyväkuntoiset vaatteet). 

Lähin itsepalvelukirppis on Itä-Pasilassa, mutta siellä ei ole edes itsellä tullut kuin kerran käytyä, joten liikkuisiko sielläkään mikään.

Ja koska näitä itsepalvelukirppiksiä tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella, niin en oikein tiennyt mitä tekisin. Kovin kauas ei vaatteita kuitenkaan jaksa kantaa ja koska pöytää on hyvä aina välillä siivota ja täydentää, niin päädyin lopulta Kumpulan  Vekarakirppikseen josta kokemusta ainoastaan asiakkaana. Myynnissä kun on pelkkiä lastenvaatteita niin luulisin tuon olevan kelpo vaihtoehto. Eikä matkakaan ole suuri ongelma, taidan päästä bussilla ihan viereen.

Onko kellään kokemusta tuolta myyjänä? 

Sitten se toinen mieltä askarruttava asia, nimittäin hinnoittelu.

Tarkoitus ei tässä ole rikastua vaan päästä turhasta eroon. Toki olisi ihan kiva että saisi sen pöydän maksettua ja saisi jonkun verran extraa että voisi sitten ostaa uutta vaatetta (ja kangasta) tilalle. Paljon on meilläkin ostotavaraa joden hinnat ei ole ongelma. Mutta ongelmaksi koen nämä itse ompelemani vaatteet. Mitä voi pyytää esimerkiksi tästä jota ehdittiin muutama kerta käyttämään ja nyt huomattiin ettei se enää mahdu kun sen käyttäminen olisi taas mahdollista. Tai näistä asuista.

Miten olette hinnoitelleet omat kirppismytävät? Katsotteko materiaalien hinnan mukaan ja teette sitten siitä käytönmukaisen vähennyksen? Onko tähän edes olemassa mitään järkevää ratkaisua? Onko kyse siitä kuinka paljon omaa työtänsä arvostaa?

Niin ja tervetuloa ostoksille 29.3. alkaen. Myynissä mm. iso kasa 74cm Lindexin velourhousuja, 68-74cm pojan vaatetta, S-koon kestovaippoja, neidille 104-110cm mekkoa, hametta ja paitaa (muutamat housutkin taitaa löytyä), yksittäisiä kappaleita pienempiä kokoja sekä vauvalle retroja froteevaatteita (60-70cm).

Esikoisen kesäasu #1

 Kesä on ihan varmasti tulossa ja ihan justiinsa.

Tai ainakin niin toivoisin tämän mekon valmistuttua. 

Huutelin tätä kangasta aiemmin ja sainkin sitä sitten mekon verran Unikuulta, joka ansaitsee suuren suuret kiitokset. Tästä tuli aivan ihana. 

Sen mitä olen tätä kangasta blogeissa nähnyt niin useimmin ihmiset tuntuvat yhdistävän tähän punaiset resorit. Itse kokeilin sitäkin, mutta koin yhdistelmän jotenkin tunkkaiseksi (auringolla on varmasti jotain tekemistä sen kanssa), joten päädyin sitten kirkkaaseen keltaiseen. Ja nyt, nyt minulle tulee tästä jotenkin Ruotsi-fiilis... Ihan hyvällä tavalla.

Kaava on oma ja kangastahan saa Jofotexilta.

-------------------------------------------------------------------------

Nyt kun tästä innostuin, niin haluaisin kangasta lisää.

Kiitokset Kiukkuiitalle ja Tiinalle. Nyt saadaan Juniorille paita ja kaikille mahdollisille sukulaislapsillekin jotain sitten vähän myöhemmin.

Voihan power shoulder!

Jokunen kuukausi takaperin seikkailin tunteja idearikkaassa MADE-blogissa ja silmiini osui tämä, 90 minute shirt-tutorial. Olen aina tykännyt siitä miltä kirjekuorikaulukset näyttävät, mutta vihannut niiden roikkumista. Sitten ostin Juniorille Bodenilta pari t-paitaa kyseisellä tyylillä ja ne istuvat aivan mielettömän hyvin. Eivät lörpötä, eikä niissä ole muutenkaan mitään vikaa, joten pakkohan tuota köyhän naisen peitetikkiä oli kokeilla, näytti se vaan niin "siistiltä".

Ei se vaan vieläkään onnistu. Lörpöttämisestä ei ole pelkoakaan, mutta voi itku mitkä hartiat Juniorille tällä paidalla saa. Kunnon 80-luvun power shoulderit. 

Minä vielä, omasta mielestäni oikein nerokkaana, päätin kokeilla sitä suoraan tälle JNYn kankaalle...

Mietin pitkään (paita on ollut valmiina jo vajaan kuukauden) missä menin vikaan.

 Kuten tuosta toisesta kuvasta ehkä huomaa, olen kiristänyt resoria ommellessa. Siksipä se siis kinnaa ja nostaa hartiat ylös. Jotain tekemistä saattaa olla myös kangasvalinnalla, tuo kun on melkoisen tönköksi painettua singleä. Tai sillä että halusin käyttää hiukan leveämpää resorikaistaletta.

Enkä muuten jaksanut tehdä noihin hihoihin tuota "peitetikkiä".

Kaavan pohjana käytin sekä Bodenin paitaa, että joskus jostain vanhasta käsityökirjasta kopioitua paidan kaavaa. Pientä hienosäätöä se kaipaa, mutta eiköhän tästä saada vielä oikein kelpo kaava. Varsinkin kun saan tuon valmistuspuolen kuntoon.

------------------------------------------------------------------------

Jokohan sitä ensi viikolla ehtisi ompelemaan. Meillä on taas flunssaista. Itse vielä yskin, Juniori on edelleen räkäinen sekä kärttyinen (hampaita? sormet on ainakin koko ajan suussa) ja Esikoiselle nousi viikolla kuume. Ideoita on pää täynnä, mutta aikaa ja voimia niiden toteutukseen ei. 

Äh, ei vain jaksaisi enää sairastella.

Postiivisena asiana tässä on kuitenkin se, että olen ehtinyt istua koneella. Olen kierrellyt ympäri maailmaa ihanien blogien seurassa. Saanut hirvittävästi inspraatiota. Ja tonnikaupalla 'to do'-listalle päätyneitä juttuja.

Ristiäislahjaa ja tunnustuksia

 Minusta tulee ensi lauantaina kummi pienelle ihanalle ihmiselle, kälyni kauniille tyttärelle.

Pohdin todella kauan mitä haluan kummina antaa lahjaksi. Jotenkin lusikat ja kehykset eivät tunnu omalta ja tiedän sellaisia tulevan jo muualta. 

Ostin sitten ihanan hauskan, kauniin ja käytännöllisen, valkoisen Dombon ja sen kaveriksi halusin tehdä jotain ihanan kaunista, mutta ei välttämättä niin käytännöllistä. Olen järkeillyt niin, että kun ei ole omista lapsista kyse niin saan antaa lahjaksi kenties hiukan epäkäytännöllisiäkin vaatteita.

Ompelin tulevaa kesää ajatellen Mamu Designin Christinan ja sen kaveriksi omalla kaavalla pienet pöksyt vaipan päälle. Vähänpä ne kangasta vie tuollaiset 68-74cm vaatteet. Housuinkin taisi kulua enemmän kangasta kuin tunikaan.

 Ja kun olin vauhtiin päässyt niin ompelin housuja kerralla kahdet. Toisiin muokkasin kaava hiukan väljemmäksi, jolloin menee mahdollisesti kestovaipankin päälle.

Tarkkasilmäisimmät jo varmaankin edellisestä kuvasta huomasivat että tunika on käännettävä. Toinen puoli on pientä polka dottia ja reunassa molempiin kankaisiin sopiva, hiukan kontrastia antava, pinkki vinonauha.

 Inhoan aika paljon vinonauhan päättelemistä taittaen. Kohdasta ei koskaan tule kaunista ja siksi olenkin vaihtanut tekniikan tähän nauhalla peittämiseen. Helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea tuskatonta.

Kaikki kankaat ja vinonauha ostettu Eurokankaasta. Kaavan tilasin joku aika sitten Iinulta ja Farbenmixin nauha on Saksan eBaysta.

Sitten niihin tunnustuksiin, joita on siunaantunut kolmin kappalein. Tai siis kaksi tunnustusta kolmelta eri suunnalta. Suuret kiitokset RocKing'sKidin Elisalle, *marjuska*lle, sekä Tupunalle.

Molemmissa pitäisi tunnustaa itsestään jotain. Toisessa seitsemän ja toisessa kahdeksan asiaa, joten tunnustan sen kahdeksan ja hoidan näin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Aloitetaan.

- Olen pienoinen "kenkäfriikki". Minulla on tällä hetkellä noin 40 paria kenkiä joista säännöllisesti käytän vain viisiä.

- Pidän myös laukuista todella paljon, mutta silti päädyn aina siihen yhteen ja samaan.

- Olen aika laiska. Tästä samaisesta syystä johtunee nuo kaksi ensimmäistä tunnustusta.

- Rrrrrrakastan kankaita. Se ei kai ole ollut kenellekään epäselvää.

- Olen lukenut kolme vuotta ranskaa ja silti osaan puhua sitä vain muutamia lauseita/fraaseja.

Näihin kuullu mm. "Missä on metro?" "Haluaisin kahden hengen huoneen suihkulla." "Paljonko kello on? ja oma yläasteaikainen puhelinumeroni.

- Ompelin vuosia vain mustilla ja valkoisilla saumurilangoilla, kunnes vähän aikaa sitten päätin pistää elämän risaiseksi ja ostin sekä ruskeat että punaiset langat.

- Jos en olisi hoitovapaalla olisin töissä vaatekaupassa.

- En välttämättä palaa hoitovapaan jälkeen takaisin töihini, sikäli mikäli suunnitelmani toteutuvat.

Siinäpä niitä. 

Ensi viikolla pitäisi tehdä itselle jotain hiukan juhlavampaa jossa en näytä makkaralta nakinkuoressa. Katsotaan päätyykö se tänne asti...