Sisko, sen veli ja niiden yksi serkku

Viime sunnuntaina ompelin Sampsukalta tilaamastani sienitrikoosta settiä vaikka muille jakaa. Jäi sitten kuvaamatta ja kun jäi kuvaamatta niin jäi myös bloggaamatta. Illalla Juniorille nousi kuumetta ja maanantaina kävin itse poistattamassa viimeisen viisaudenhampaan. En siis vieläkään ehtinyt kuvaamaan, saati sitten bloggaamaan.
Nyt kun Juniorilla on olo jo parempi, eikä minullakaan ole kuin turvotusta ja mojova mustelma leuassa, ehdin ottaa kuvat, muokata ne ja viimeinkin myös laittaa ne tänne. Kuvat on sitten ihan outoja, se on tämä valo tai oikeammin sen vähyys...

Esikoiselle peruspaita ja kaveriksi housut velourista, molemmat omalla kaavalla. Velour muhinut kaapissa noin puoli vuotta. Alunperinkin housuja varten ostin, mutta jostain syystä en ole onnistunut niitä ennen tätä ompelemaan...

 Pikkuveljelle sitten "Papana" paita ja omalla kaavalla tehdyt housut. Housujen kangas on ohutta collegea ja ostettu joskus muinoin kirppikseltä esikoisen housuja varten. Sen verran kauan maannut kaapissa kun ei se enää millään olisi 110cm housuihin riittänyt...

Kangasta riitti vielä, joten tein siskon tyttärelle joululahjaksi tunikamekon ja velouriset "Millat" (Ottobre 6/10). Housujen malli on kyllä ihana ja täytyy omallekin neidille tehdä trikoosta vastaavia. Alkuperäisessä suunnitelmassa tunikassa oli pitkät hihat, mutta sitten jouduin tekemään vaikean päätöksen. Joko ompelen lyhyet hihat tai yhden pitkän... Pitkähihainen alla ratkaisee ongelman talvella, eikä tätä nyt tarvitse jättää kaappiin kesälläkään.
Housujen velour on muuten samaa kuin esikoisellakin, valo vain teki tepposet kuvatessa.

Tuossa kangaskaappia pitkästä aikaa siivoillessani mietin josko pitäisin pienen arvonnan ompeleville lukijoilleni, ompelemattomia kuitenkaan unohtamatta. Nyt kun lukijoita on kaunis tasaluku (tervetuloa uusille) voisi se olla ajankohtaista. Pistän mietintä myssyn päähäni ja palaan tähän myöhemmin. Vai joko teitä alkaa arvonnat kyllästyttämään?