Pojille kankaita

Tuossa takin yhteydessä ilmoitin saaneeni ihanan paketillisen kankaita Atlantin toiselta puolelta. Kankaat todellakin ovat ihania ja sopivan poikamaisia. Nyt keskitynkin kyräilemään miksi, oi miksi, tuntuu siltä ettei täältä löydy pojille kankaita, tytöille kun ihania kankaita on tarjolla jopa liikaakin. Liikaa siinä mielessä ettei ole riittävästi aikaa ommella niitä kaikkia, saati riittävästi rahaa ostaa ne kaikki.
Suomessa, ainakin niissä kangaskaupoissa joissa itse käyn, ei pojille ole juuri mitään. Palloa sekä raitaa on tietysti saatavilla ja niitä on meilläkin käytössä. Ja tietysti saatavilla on paljon retrokuosisia trikoita ihanilta nettikauppiailta (jos totta puhutaan niin välillä ne ruskeat ja keltaiset tulee jo korvista ulos).
Mutta tämä äiti kaipaisi  juurikin puuvillaa, denimiä, vakosamettia. Jotain muuta kuin trikoota, joustofroteeta tai velouria ja vaikka näistäkin kaikkea on käytössä, alkaa ne tuntua jo "nähdyiltä". Valmisvaatepuolella on vihdoinkin tunnuttu tajuavan että pojillekin saa ja pitääkin tehdä kirkkaita värejä ja iloisia kuoseja. Milloinhan suomalaiset kangaskauppiaat tämän ymmärtäisivät.

Seuraavat kankaat tilasin eBayn kautta yhdeltä ihanalta myyjältä jonka toimitus on järisyttävän nopeaa, kankaat nimittäin olivat täällä viikossa. Paitsi että viimeinen niistä on yhdeltä toiselta myyjältä, jonka palvelunopeus oli myös kiitettävä.

Ensimäinen kangas on Lyndhurst Studiolle Sheri McCulley Seiboldin suunnittelema kuosi jossa pienet koirat seikkailevat junavaunujen seassa. Tästä teen vuoritetut housut ja lippiksen, ehkä myös talvihatun. Ensin vähän mietitytti tuo valkoinen pohja, mutta koska kuosi olikin yllättävän pientä, sopii se tähän täydellisesti. Ja tähän voi tietysti yhdistää melkeinpä minkä tahansa väristä resoria.

"Playday ASW-9803-193 Summer"

Tämä taasen on Robert Kaufmanille suunnitellusta "Playday"-sarjasta. Pieniä leikkisiä norusja. Tässä pähkäilin vihreän ja sinisen pohjan välillä, päädyin lopulta tähän koska meillä on jo vihreitä vaatteita aika paljonkin. Alunperin hankittu tavishousuihin, mutta taidankin tehdä tästä lappuhaalarit.
Kaufmanilla on muutenkin aivan ihania lasten kankaita. Ja nimenomaan lasten, poikia ei ole unohdettu kuoseja suunnitellessa.

"To the rescue"

Entäs tämä sitten. Hoffman Fabricsin hieno hälytysajoneuvoja täynnä oleva kuosi tulee myös päätymään housuiksi ja jos kangasta riittää ajattelin tehdä siitä myös takin. Mietin jo sellaista kevyttä toppa-asua, punainen trikoovuori ja punaiset resorit. Olisihan se aika hieno.
Kuva muuten hämää, tausta on ihan tasaisen tummansininen ja muut värit todella kirkkaita.

"Retro rocket rascals"

Ja tämä. Yksi pitkäaikaisista suosikeista Michael Miller Fabricsiltä jota en vain jostain syystä ole aiemmin saanut tilattua. Nyt tilasin kerralla kaksi jaardia, kun se sattui olemaan alennuksessa (alle 5 dollaria jaardilta!) ja postikulutkaan eivät päätä huimanneet. Joskus oli mielessä tästä välikausihaalari, mutta ehkäpä se olisi kuosin yliannostus, joten tästä tulee Juniorille takki ja Neidille liivimekko. Tämä kuosihan sopii molemmille, onhan osa noista lapsistakin tyttöjä. Tytär vielä ilmaisi asian niin että tämän äidin on pakko totella... "Jos teet siitä mulle mekon niin käytän sitä joka päivä, ihan aina!" Mitä tuohon nyt voi sanoa, kyllähän se on ommeltava. Taidan laittaa siihen isot, kirkkaanpunaiset vintagenapit jotka ovat etsineet "oikeaa" projektia.

Mistä muuten voi johtua tämä puute suomalaisissa kangaskaupoissa? Ymmärrän kyllä että tytöt ompelevat poikia enemmän. Mutta voiko olla niin että tytöille myös ommellaan enemmän? Eikö äidit uskalla ommella pojille vaatteita? Tätä ei kyllä uskoisi muiden blogeja katsellessa :)
Myönnettäköön että tytölle on omalla tavallaan helpompi ommella. Perushameet ja mekot kun eivät suuria vaadi. Mutta jos housuista jättää kaiken ylimääräisen pois niin eihän sekään ole kuin 4-8 palan yhteen ompelua.
Jenkeistä noita kankaita tuntuu löytyvän. Mutta se varmaankin johtuu siitä että siellä on perinteitä tilkkutöiden puolella ja kaikki nämäkin kankaat tulevat yrityksiltä joiden kankaista taitaa suurin osa olla suunnattu juuri niille markkinoille.

No jopas tuli purnausta kerrakseen. Mutta jospa joskus vielä näkisin vaikka Eurokankaaseen kävellessäni yhden pöydällisen pojille suunnattuja  kuoseja niin olisin onnellinen.

Tunnustuksia minulle ja muille

 

Tälläisen tunnustuksen sain Annalta, Nimeldalta ja Sanilta. Oikein mukavasti lämmittää mieltä, kiitoksia arvon leidit :)

Tunnustus olisi jaettava eteenpäin seitsemälle blogille ja samalla kertoa itsestään seitsemän asiaa. Lähdetäänpä sitten liikkeelle...

1. Unikuulle joka terapioi itseään ihanilla ompeluksilla.

Täytän ensi viikolla 30 vuotta... Kriisi alkakoon!

2. Katille, tuore bloggaaja joka ahertaa ilmeisesti vintillä kaikkea kivaa.

Palaan töihin vuoden päästä ja jo nyt ahdistaa.

3. Eevalle, jonka käsityötaidot jaksavat ihastuttaa ja jonka neulomuksia olen monesti kateellisena katsellut.

Olen onneton sanomaan ei ihmisten pyynnöille.

4. Ilonalle, jonka blogi on täynnä kauniita asioita.

Uskon että minusta tulee hirveä hamstraajamummo joka ei suostu luopumaan mistään kankaistaan i-k-i-n-ä.

5. Riikalle, myöskin tuore bloggaaja ja käsityöharrastaja.

Minulla on tapana jättää tavaroita mitä ihmeellisimpiin paikkoihin enkä koskaan muista missä mitäkin on.

6. Muruhutulle , jonka blogi oli varmasti ensimmäisiä joita aloin seuraamaan ja jonka blogista saan paljon miten sen nyt sanoisi hyvää fiilistä.

En ole paljasjalkainen Helsinkiläinen vaan juureni löytyvät Pohjois-Karjalasta.

7. Marja K.lle, joka ompelee ja näpertää blogissaan.

Rakastan syksyn sateisia päiviä jolloin voi hyvällä omallatunnolla istua sisällä syömässä pannaria.

  

Siinäpä sitä kerrakseen. Monelle muullekin tämän olisi voinut antaa ja ihan ahdisti valita seitsemää...  Vielä kerran kiitoksia ja nyt tämä lähtee leikkaamaan kankaita Juniorin housuihin jotta pääsisi joskus taas ompelemaan.

 

Aurinkoista syksyä odotellessa

Olin asennoitunut siihen että tähän takkiin menisi ainakin parin päivän unet, mutta koska Juniori jostain syystä nukkui tämän päivän unet käsittämättömän hyvin niin onnistuin ompelemaan tämän päivässä. Päivässä siis jos ei lasketa eilen tehtyjä kaavoja (kokonaan itse) ja kuosikankaan leikkuuta.
Kankaana käytin pari vuotta takaperin Fidalta ostamaani verhoa joka tarkalla kaavan asettelulla sekä taskujen pienetämisellä riitti kuin riittikin 110cm takkiin ja vieläpä niin että verhossa olleet muutamat tahrat tulivat sopivasti takin sisäpuolelle.

Kangas oli tahroja lukuun ottamatta todella hyvässä kunnossa, värit ovat kirkkaat eikä reikiä löytynyt mistään. Halpakin se vielä oli, 4 euroa oli lapussa (joka oli edelleenkin tässä kiinni kaapista kaivettaessa) hintana, joten kaiken kaikkiaan taisi takille tulla hintaa alle 15e. Nuo napit eivät ole ihan mieleiset (keltaisia se minusta ehkä kaipaa), mutta juuri nyt ei ollut muitakaan. Toisaalta taas nuo kaikessa yksinkertaisuudessaan ja läpinäkyvyydessään antaa tilaa aika villillekin kuosille. Napit ostin joskus isossa säkissä muiden vintage-nappien kanssa. Niitäkin voisi myös yrittää käyttää pois eikä vain hamstrailla lisää...
Vuorina käytin kaapista löytynyttä valkoista harjattua popliinia niin, että hihoissa on käytössä liukkaampi puoli helpottamassa pukemista ja muualla sitten se samettinen puoli.
Hyvä takki tuli. Nyt vain toivotaan suht lämmintä syksyä ja sitä ettei neiti päätä kasvaa talven aikana mahdottomasti ettei tämä olisi keväällä jo pieni.

Tänään saapui myös paketti rapakon takaa ja sieltä löytyi aivan ihania kankaita joista olisi tarkoitus ommella Juniorille vuoritettuja housuja ja mahdollisesti takkia ensi kevääksi. Niistä lisää sitten myöhemmin.
Pari uutta lukijaakin oli tässä välissä tullut ja teille kaikille... Tervetuloa!

Jaffaffaa

Päivällä U2 soundcheckin aikaan aloitettu ja illalla oikean keikan aikana valmistui tälläinen takki kierrätyskankaasta. Mukavaa oli ommella kun avoimesta ikkunasta kuului kerrankin hyvää musiikkia.
Kankaan ostin todella ison kylpytakin muodossa joskus vuosia sitten Fidalta, jonka sitten viime vuonna purin osittain ja ompelin siitä tyttärelle kylpytakin Nyt sitten sopivan värisen avoketjun löydyttyä (Stockmannilta) loppu kangas päätyi kuopuksen syystakiksi. Materiaali on froteeta ja yllättävän hyvässä sekä paksussa kunnossa.  Ikäähän tällä luultavasti on useampi vuosikymmen. Alkuperäinen takki oli ommeltu aika mielenkiintoisesti useammasta palasesta ilmeisestikin kankaan kapeuden takia, mutta onneksi sain sen purettua osiin pahemmin kangasta rikkomatta.

Tämä on tehty samalla kaavalla kuin aiempi norsuhuppari, tähän vain vaihdoin vetoketjun neppareiden tilalle ja tein taskutkin. Taskuthan ovat täysin turhia tuollaisella 5kk ikäisellä, mutta tuovat kyllä mukavasti ilmettä vaatteeseen kuin vaatteeseen. Ja taitaapa nuo taskut olla muutenkin turhat, eivät nimittäin ole ainakaan syvyydellä pilatut... Vähän iso tästä tuli koska ei löytynyt 25cm avoketjua oranssina, mutta ehkäpä se menee sitten ensi keväänäkin vielä.
Vuorikankaana käytin jotain Eurokankaan alesta ostettua todella ärsyttävän löperöä trikoota (jonka olin alunperin ajatellut siihen norsuhuppariin, mutta onneksi en sitä siihen lähtenyt ompelemaan) ja siitä syystä laitoinkin sitten vinonauhaa joka puolelle ettei se vaan ala repsottamaan ulospäin.

Sitten asiasta toiseen... Sain tulevan merkkipäivän kunniaksi Tukholman risteilyn ja ajattelin tietysti käydä katsastamassa kaupungin kangaskaupat. Kaikki info niistä otetaan innolla vastaan. Yhden bongasinkin jo netistä (Tygverket Södermalmilla) ja siellä tulen ainakin poikkemaan

Ja kolmanteen... Tuolta oikeasta sivusta löytyy pari uutta, ihanaa arvontaa. Ka arpoo paitaa tai housua voittajan toiveiden mukaan ja Mizumi arpoo jotain japanilaista. Käykää osallistumassa jos ette ole jo sitä tehneet :)

Syntymäpäiväsankarille

Huomenna juhlitaan ystäväperheessä 4-vuotiaan tytön syntymäpäivää ja tänään sain lahjankin (tai osan siitä) valmiiksi. Pari päivää pähkäiltyäni päädyin lopulta tunikaan ja leggingseihin, yksinkertaista ja käytännöllistä.
Tunikan muokkasin omasta t-paidan kaavasta ja leggingsit taas tein tyttären leggingsien mukaan. Neitosilla kun ei kokoeroa ole paria senttiä enempää niin pystyin näitä valmistusvaiheessa vähän testailemaankin. Tunikan pääntien ja hihansuut kanttasin leggingsien kankaalla jotta olisivat selkeämmin setti. Hihat päätin jättää lyhyeksi jotta lahjaa voi käyttää heti ja myöhemmin syksyllä/talvella tämän alle voi laittaa pitkähihaisen tai heittää vaikka villatakin päälle. Laitoin tuohon rinnukseen pienen rypytyksen joka tuntui ommellessa hyvälle idealle, mutta nyt en kyllä ole siitä enää ihan varma. Kyllähän sen siitä vielä purettuakin saisi... hmm.
Tunika ihanaista Stenzon trikoota ja leggingsien kankaan ostin Joensuun Eurokankaan palalaarista.

 Täytyy kyllä sanoa että on noiden leggingsien tekeminen todella helppoa ja nopeaa. Tästä eteenpäin taidan tehdä näistäkin suurimman osan itse. Saa juuri niillä kuoseilla kun haluaa ja aina jää kangasta ylikin josta voi tehdä vaikka paidan niin on sitten mekkojen alle samaa sarjaa saativilla.

Kaksi perusloikkaa ja yhdet farkut

Ostin joskus muinoin Marimekon ystävämyynnistä säkillisen tasaraitatrikoita ja niitä olen tässä viimeiset päivät yrittänyt kaapista pois tuhota. Paidan kaavana käytin Ottobren 4/10 "Loikka" raglanhihaista paitaa, joka sopii näihin ihaniin yksinkertaisiin raitoihin sopivasti. Onhan näissä aina tuskan takana tuo kohdistus, mutta kuten kuvastakin huomaa, ei se ole niin tarkkaa jos neljästä hihasaumasta yksi ei täsmää...

Tein näitä viisi kappaletta joista vain nämä kaksi ehtivät puhtaana kuviin... Kuolan ja puklun määrä tuntuu edelleen meillä olevan vakio. Kaavasta poiketen jätin resorit hihansuista pois koska ne on jotenkin hankalat pukea kaverille jonka käsi on koko ajan menossa suuhun. Meinasin aplikoida näihin jotain, mutta sitten muistin että tilasin ihania ja aika räväköitä kankaita juniorin housuihin ja jos alaosa on kuviollinen niin yläosan täytyy sitä hiukan rauhoittaa. Siis ainakin minun mielestä.

Sain tänään valmiiksi myös toiset farkut jotka ovat myös tehty omista vanhoista farkuistani. Käytin näissäkin Ottobren 4/10 Hilleriä pohjana. Poikkeuksena Hilleriin näissä etukappale on yhtä kappaletta, näissä ei ole paikkataskuja ja vyötärökaitale on vaihdettu trikooseen ja kuminauhaan. Näissäkin käytin niin paljon kuin mahdollista valmiita osia vanhoista farkuista. Etukappaleet leikattu niin että taskut siirtyivät näihin ja takataskujen yläreunan tikkaus on myös suoraan vanhoista farkuista. Vuoritin housut ohuella trikoolla jotta ovat mukavammat pikkuisen jaloille.

Seuraavaksi pitäisi kai käydä haalarikankaiden kimppuun, mutta näissä lämpötiloissa sen tarve tuntuu niin kaukaiselta. Olisihan se hyvä ettei kylmyys pääsisi kuitenkaan yllättämään.
Olisi myös yhden tutun tytön syntymäpäivät tulossa ja jotain pitäisi lahjaksikin ommella, mutta mitä? Mitä te haluaisitte vanhempina lapsillenne lahjaksi? Jotain ylisöpöä vai jotain käytännöllistä?

Huppari ja farkut on aina pop

Eilisen ja tämän päivän aikana syntyi pojalle tälläinen setti odottamaan ilmojen viilenemistä, joka ainakin minun puolestani saisi jo pikku hiljaa alkaa.

Hupparin kaava on yhdistelmä Ottobre 4/10 lehden raglanpaitaa ja itse piirrettyä huppua. Malliin olen tyytyväinen, omaan ompeluuni en.
Tuo Myllymuksujen joustofrotee on todella löperöä ja sitä mukaa uskomattoman ärsyttävää kantata. Vaikka huppari on kokonaan vuoritettu pikkuisen jämäkämmällä trikoolla niin silti se reuna "lepertää". Olisi ehkä pitänyt laittaa tukikangasta kaikkiin reunoihin, tai sitten kantata puuvillalla.

Alunperin tämän piti olla käännettävä, mutta tuon joustofroteen, liian vähäisen resorin sekä ompelun tuloksena tätä ei kehtaa toisin päin pitää... Toinen hihakin on ihan hassu, enkä juuri nyt voi sitä korjata kun onnistuin katkaisemaan kaksoisneulan toisessa hihassa (joka taas on ihan ok). Oi kun saisi sen peitetikin!
Isosisko haluaisi samanlaisen, mutta saa kyllä odottaa hetken. Ihan heti ei hermot kestä tuota joustista ommella toistamiseen. Kaikesta tästä ahdistuksesta huolimatta, on se aika kiva.

Housut tehty myös Ottobren 4/10 "Hilleri"-kaavalla ja omista lempi farkuistani jotka sanoivat sopimuksensa irti juuri ennen raskautta. Kangas oli paikoitellen hiutunut melkein läpinäkyväksi, mutta onneksi sitä oli silti riittävästi näin pieniin pöksyihin. Tuollainen pehmeä ja hiutunut kangas on omiaan juuri vauvan vaatteisiin, voisin kuvitella että esikoisen käsittelyssä olisivat ekasta leikistä puhki. Nämä olivat oikeastaan harjoitus- ja mallikappale vuoritettua versiota ajatellen, joihin ajattelin käyttää toiset vanhat farkkuni

Lehden kaavasta poiketen laitoin näihin resorin ja kuminauhan vyötärölle, kun kuopus on lähinnä vatsallaan eikä napin ja vetoketjun päällä olisi kovin mukava maata. Takataskuihin hyödynsin omien housujeni takataskut jotka vain siksakkasin paikoilleen. Katsotaan käykö pesuissa niin kuin olettaisi ja reunat alkavat hapsottamaan vai pysyvätkö siistinä mikä taas ei ole tarkoitus.

Japanese eco bag

Eilen illalla sain valmiiksi edellisen postauksen kirjan kaavalla tehdyn eco bagin. Taisin viimeksi sanoa ettei ole ollut ongelmia noiden japanilaisten kaavojen kanssa, mutta mutta... jälleen kerran imetyksen surkastuttamat aivot eivät meinanneet millään taipua ymmärtämään mikä osa palasta oli pohjaa ja miten se sivu pitäisi taitaa. Vaikka kassi näyttää kuin se olisi tehty kahdesta kolmiosta, se on todellisuudessa jonkun sortin suunnikas (matemaattiset termit olleet aina vähän hukassa). Sen mikä tästä tekee econ jäi minulta selvittämättä kun en sitä japania ymmärrä. Onhan tämäkin omalla tavallaan, kangas kun on pellava-puuvillaa ja vuori puhdasta pellavaa. Ecoa taas ei ole se että kuosikangas sekä kirja on tänne rahdattu Japanista.

Kassin voi kääntää jos niin haluaa. Itse laitoin yksiväristä pellavaa sisälle ja se on aika tylsä ulkopuolella. Sen lisäksi huomasin vasta ommeltuani pellavassa värivirheen. Paria muuta kangasta olen jo katsellut sillä silmällä tämä kaava mielessä ollen.
Yllättävän tilava tämä on. Kuvassa sisällä pari metriä ohutta puuvillaa ja kolme kaavakirjaa. Toisaalta suuaukko on sen verta leveä ettei sitä ihan täyteen uskalla laittaa.

Pari uutta lukijaakin on huomaamatta tullut. Tervetuloa :)
Ja onhan kaikki jo huomanneet käydä osallistumassa PaaPiin arvontaan, jossa palkintona ihania tyynyliinoja? Jos et ole vielä käynyt niin linkki arvontaan löytyy tuolta sivun oikeasta reunasta.

Tuli sitten hiukan innostuttua...

Liekö siinä pohjoisen ilmassa jotain kun sai minut ostamaan näin paljon kangasta kaapin täytteeksi. Puhumattakaan siitä kuinka paljon ostin juniorille vaatteita...

"Pikkuisen" trikoota. Ylimmät Metsolasta joista tuon viidakko interlockin löysin palakorista. Nanson tirkoo Löytö-Palasta jossa olisin voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta seura ei ollut siihen halukas. Pilkullinen Joensuun Eurokankaasta jossa oli muuten aivan loistava palvelu. Alimmat Kuopion Eurokankaasta jossa taas palvelu ei ollut niin loistavaa. Muutenkin ihmettelin kun jouduin ostamaan koko palat. Heille pitää kuulema jäädä vähintään metri, kun taas Joensuussa sekä Helsingissä kaupalle riittää puolen metrin pätkä. Kyse on vieläpä lasten trikoista joten olisin itse kaivannut vain sen puolisen metriä. Niin ja kaikki palat oli vielä ovelasti leikattu himpun yli metrisiksi...
Mekkoa, leggaria, haalaria ja T-paitaa oli suunnitelmissa.

Norsua hiukan lisää pojan haalariin Metsolasta tietenkin. Loput Joensuun Eurokankaasta joka vakuutti minut palvelulla ja laareillaan. Alimmaisesta neulosfleecestä (jota ei muuten jostain syystä löydy Helsingin myymälästä) oli alunperin tarkoitus tehdä takkia, mutta tämän päiväinen kauppareissu muutti suunnitelmia ja siitä tulee haalariin vuori.
Muut päätyvät pääasiassa tyttären päiväkotimekkoihin.

Ja lomareissun aikana posti oli tuonut jotain aivan ihanaa...

Miten ne japanilaiset osaakin. Minun silmää ainakin miellyttää sekä laukut että tyttöjen vaatteet. Laukkukirjan lukemiseen pitää yrittää tottua. Se kun alkaa sieltä meistä "väärältä" puolelta.
Ohjeet ja kaavat tietysti japaniksi, mutta aiemminkin olen siitä selvinnyt. Sen lisäksi näissä on aina todella hyvät kuvalliset ohjeet. Tuo kannen mekko on aivan pakko tehdä...

Nyt ei muuta kuin pesemään kankaita!