Käytiin maanantaina Esikoisen neuvolassa - viimeistä kertaa.
Syksyllä alkaa eskari ja ensi syksynä neiti aloittaa jo koulussa. Mihin on aika kadonnut? Vastahan tultiin Kättäriltä taksilla kotiin huutavan nyytin kanssa. Ensimmäiset viikot se vain nukkui ja me vanhemmat käytiin vuoron perään sitä katsomassa. Olo oli niin epätodellinen.
Nyt se inttää vastaan koko 108cm pituudelta. Taitaa olla kouluun mennessään pienempi kuin minä. Ellei nyt jostain syystä kasva vuodessa yli kymmentä senttiä.
Kovasti se haluaa itsenäistyä. Pakkohan sen on antaa, vaikka pahalle tuntuu. Toisaalta samaan aikaan olen iloinen ja onnellinen siitä, kuinka hieno tytär minulla on. Kaikkien niiden kiukkujen alta löytyy tyttö, joka omien sanojensa mukaan rakastaa omaa elämäänsä. Ihana se on.
_____________________________________________
Mutta milloin tulee se tilanne ettei se halua enää pukea päällensä äidin ompelemia vaatteita?
Tai niiden vaatteiden pitää olla justiinsa oikeanlaisia?
Mitä minä sitten teen kun en saa ommella rimpsuhameita ja mekkoja?
_____________________________________________
Onhan minulla tietysti vielä tämä - puita halaileva Juniori.
Voisikohan sille vähän rimpsutella?
Meillä ekaluokkalainen on jo hylännyt velourin ja froteen, eivät siis kelpaa enää ja muutenkin alkaa olemaan nirso. Eskarilainen/tulevan ekaluokkalainen ottaa taas vastaan kaikki ompelukset mutta neidit ovatkin luonteeltaan kovin erilaisia ;) Olen laskenut että ainakin kolme vuotta on mulla ompeluaikaa, silooin kuopus aloittaa koulun....
VastaaPoistaIhana kirjoitus. Mun ihan-pian-5-vee vielä huolii kaiken ompelemani mutta on viime aikoina alkanut enemmän sanoa vastaan jos ei jotain halua päälleen pukea. Hieman jo tuli haikeuksia kun ajattelin että kauankohan enää kelpuuttaa äidin ompelukset.
VastaaPoistaMeillä poika sanoi mun viimeisimmästä ompeluksesta ettei tykkää ja kolme vuotta on ikää. Uskon kuitenkin, ettei ihan tarkoittanut vielä sanomaansa :D Sanoppa muuta vuodet menee kyllä ihan hurjaa vauhtia ja lapset kasvaa. Meidänkin esikoinen täyttyy kesäkuussa kolme vuotta ja koko sen ajan olen ollut kotiäitinä ja hui miten nopeasti se aika on mennyt.
VastaaPoistaOli kyllä ihana kirjoitus. On tämä äitiys kyllä jatkuvaa luopumisen tuskaa!
VastaaPoistaTosi hyväntuulinen postaus! Nätti tyttö :)
VastaaPoistaJohanna
Voi noita neitejä, kun kasvavat niin kovaa vauhtia! Täälläkin 3,5 vee jo lähtee "ajelulle" kavereiden kanssa ja muutenkin on niin meno päällä koko ajan. Onneksi äidin ompelukset kelpaavat vielä, tuli sitten mitä tahansa! ;)
VastaaPoistaIhana kirjoitus ja ihania kuvia!
VastaaPoistaTäällä on hyvin samanlaisia aatteita. Tällä hetkellä neiti tykkää äidin tekemistä vaatteista, mutta selvästi on kasvanut isoksi. Meilläkin siis esikko menee eskariin syksyllä ja pikkuhiljaa on äidinki totuttava ajatukseen ettei se lapsi tarvi aina enää äidin kättä turvaksi.
VastaaPoistaIhana juttu ja tosi kivasti kirjoitettu! Itsellä myös samaiset ajatukset mielessä ja suunnilleen ilmeisesti saman ikäiset lapsetkin, tyttö menee myöskin eskariin ja poitsu on vielä iloisesti viipottava autofani :-).
VastaaPoistaTyttö alkaa nyt jo olemaan vähän tarkka mitä suostuu päälleen laittamaan, pitäisi aina olla hame (mekotkaan ei aina miellytä jollei ole oikeanlainen) ja ruskeaa tai mustaa ei saisi olla missään.
Poitsulle kelpaa kaikki paitsi henkselihaalarit :-), käy siis myös rimpstu ja rimprenssahepenet kruunuineen päivineen :-D.
Näinhän se menee. Kyllähän meilläkin jo vastaan sanotaan ja aika usein annan valita itse kankaan. Tai oikeastaan annan valita muutamasta vaihtoehdosta jotka kaikki itse hyväksyn ;D
VastaaPoistaNyt on joku ihme vaihe menossa, kun tuntuu että kaikki kelpaa. Jopa housut! Voi tätä iloa :D