Vikatikki ja uusi hame

Eilisen päivän aikana sain korjattua yhden puoli vuotta sitten tehdyn mekon joka meni silloin täysin metsään ja täysin omaa tyhmyyttäni. Kaavana käytin yhtä vintage kaavaa 60-luvulta enkä lähtenyt muokkaamaan sitä ollenkaan. Se olikin sitten suuri virhe, eipä nimittäin käynyt mielessäkään että kaula-aukko on hiukkasen pienempi noissa vanhoissa vaatteissa ja hihat istutettiin silloin korkealle...

Alunperin mekossa oli siis liian pieni kaula-aukko, eikä neiti sitä halunnut käyttää koska se ahdisti. Samoin kättä ei meinannut saada nostettua ylös. Kaavan on ilmeisesti suunnitellut joku jonka mielestä lapsien pitää olla hiljaa ja istua aloillaan.
Aamupäivä meni mukavasti ratkoessa kaulan muotokaitaletta irti. Onneksi olin tehnyt sitä leikatessa mittavirheen eikä se ollut joutunut ylimmän napinläven alle, jos niin olisi käynyt olisi kankaasta tehty hame jossa on nappeja ;) Koko mekkoa en jaksanut lähteä purkamaan, joten kaula-aukon uudeleen muotoilu oli hiukan kinkkistä, mutta onnistuin kuin onnistuinkin siinä.

Lopputulos ei näytä yhtään kaavan mekolta jossa oli pussihihat, mutta nyt se onkin kiva liivimekko. Kangas Alexander Henryn "Very berry".

                                     Takana koko mitalta päällysteyt napit.

Ja sitten se hame... Aiemman postauksen kaavalla joka löytyy tuosta ihanasta japanilaisesta kirjasta. Tällä kertaa laitoin rypytyksen molemmille puolille ja tuplana. Tosin sitten kun hame oli valmis tytär ilmoitti ettei haluaisi rypyttää sitä ollenkaan. Ihan mukavalle näyttää vaikka ei rypytä, koska nauhat jäävät kivasti heilumaan tuulessa :) Kankaana "Hello Kitty-mekon" jämät.
Seuraavana vuorossa olisi tuo kannen mekko jos vain löytäisin oikean sävyistä vihreää kangasta...