Kuopion kangaskaupat jäivät tällä reissulla tarkistamatta. Tarkistan ne sitten seuraavalla matkalla jolloin pääsen myös Oulun Metsolaan. Pelottaa jo valmiiksi kuinka paljon saan rahaa kulumaan ja kuinka monta pakettia joudun siltä reissulta kotiin lähettämään.
Tänään päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja onnistuinkin tuhoamaan kaapista kaksi kangasta pois. Tosin lomaillessa onnistuin hankkimaan sinne kuusi lisää, mutta mitäpä sitä tekisi sairaan lapsen kanssa jos ei sormella napsuttelisi tilaa-nappia.
Kankaat muuttuivat päivän aikana oikein mukavaksi mekoksi. Molempia kankaita oli hiukan nihkeästi eikä tähän tullut niin hulmuavaa helmaa kuin olisin halunnut. Mekon omistajaa ei kapeus haitannut ollenkaan vaan varsin tyytyväinen oli tämän saadessaan.
Kaava omasta mekon kaavasta muokattu. Eli vaihdettu vetoketjun tilalle napit koko pituudelta, sekä jätetty päällä oleva kangas vuoria lyhyemmäksi. Tyttären rakastama Hello Kitty sopii mekon sävyyn mainiosti ja pääsikin sitten koristamaan selkäpuolta. Vuorin helman kanttasin sydämillä.
Ei koskaan pitäisi muuttaa suunnitelmia kesken ompelun... Alunperin tähän piti tulla yläosaankin pilkkuja. Muutin sitten suunnitelmiani koska punainen näytti kokeiltuna paremmalta. Enpä sitten ommelessa päätöstäni enää muistanut ja jouduinkin aina ikäviin purkutöihin. Tällä imetysdementialla pitäisi aina kirjoittaa ylös mitä on suunnitellut ja mitä on jo tehnyt että osaisi hoitaa homman loppuun saakka ilman ongelmia.
Kohta loppuu MM-kisat ja ehkä sitä vettäkin taas tulisi taivaalta. Suunnitelmissa ommella kunnolla kankaita pois. Suurin ongelma kankaiden "tuhoamisessa" aikataulutuksen rinnalla on se etten halua tehdä samasta kankaasta kovin montaa vaatetta tai vaippaa. Tuollaisten mini-ihmisten vaatteisiin kun ei meinaa saada niitä tarpeeksi nopeasti tuhottua ja 150cm kankaasta saa aika monta T-paitaa koossa 68cm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti