Imetysdementian surkastuttamilla aivoilla sain kahdesti ommella helmankäänteen ja Evan kieltäydyttyä rypyttämästä kangasta, jouduin turvautumaan Framiloniin saadakseni tasaisen rypytyksen. Silti olen tyytyväinen lopputulokseen.
Mekko on kauttaaltaan vuoritettu jotta pikkuhousut eivät loista läpi, eikä kangas itsessään brodeerattuine kukkineen olisikaan tuntunut kovin mukavalle paljasta ihoa vasten. Selän puolelle päädyin sinne alunperin suunniteltujen nappien sijaan ompelemaan vetoketjun. Yllättävän nopeasti tämäkin valmistui ja tälle kaavalle löytyy varmasti käyttöä myöhemminkin.
Neiti ihastui kyllä mekkoon, mutta silti haluaisi laittaa aina niin ihanan, polyesterisen prinsessamekkonsa päälle syntymäpäiväjuhliinsa. No, aina ei voi voittaa... Voimakastahtoisen 5-vuotiaan kanssa itse asiassa aika harvoin.
Tarkoitus oli tänään käydä trikoiden kimppuun, mutta kaksoisneula on kadoksissa. Tiedän sellaisen omistavani ja tiedän että se on paketissaan, mutta sitä en tiedä missä neula on. Ja ilman sitä ei huvita trikoita oikein ommella. Muistan sen nähneeni, mutta en muista missä. Ihanaa tämä imetysdementia.
No, mekon lisäksi sain sentään jotain muutakin valmiiksi... edellisen postauksen tyynynpääliset saivat kaverikseen kaksi samanlaista. Huomiselle luvassa kankaiden leikkuuta ja ehkä pientä ompeluakin. Katsotaan mihin aika riittää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti