Ristiäislahjaa ja tunnustuksia

 Minusta tulee ensi lauantaina kummi pienelle ihanalle ihmiselle, kälyni kauniille tyttärelle.

Pohdin todella kauan mitä haluan kummina antaa lahjaksi. Jotenkin lusikat ja kehykset eivät tunnu omalta ja tiedän sellaisia tulevan jo muualta. 

Ostin sitten ihanan hauskan, kauniin ja käytännöllisen, valkoisen Dombon ja sen kaveriksi halusin tehdä jotain ihanan kaunista, mutta ei välttämättä niin käytännöllistä. Olen järkeillyt niin, että kun ei ole omista lapsista kyse niin saan antaa lahjaksi kenties hiukan epäkäytännöllisiäkin vaatteita.

Ompelin tulevaa kesää ajatellen Mamu Designin Christinan ja sen kaveriksi omalla kaavalla pienet pöksyt vaipan päälle. Vähänpä ne kangasta vie tuollaiset 68-74cm vaatteet. Housuinkin taisi kulua enemmän kangasta kuin tunikaan.

 Ja kun olin vauhtiin päässyt niin ompelin housuja kerralla kahdet. Toisiin muokkasin kaava hiukan väljemmäksi, jolloin menee mahdollisesti kestovaipankin päälle.

Tarkkasilmäisimmät jo varmaankin edellisestä kuvasta huomasivat että tunika on käännettävä. Toinen puoli on pientä polka dottia ja reunassa molempiin kankaisiin sopiva, hiukan kontrastia antava, pinkki vinonauha.

 Inhoan aika paljon vinonauhan päättelemistä taittaen. Kohdasta ei koskaan tule kaunista ja siksi olenkin vaihtanut tekniikan tähän nauhalla peittämiseen. Helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea tuskatonta.

Kaikki kankaat ja vinonauha ostettu Eurokankaasta. Kaavan tilasin joku aika sitten Iinulta ja Farbenmixin nauha on Saksan eBaysta.

Sitten niihin tunnustuksiin, joita on siunaantunut kolmin kappalein. Tai siis kaksi tunnustusta kolmelta eri suunnalta. Suuret kiitokset RocKing'sKidin Elisalle, *marjuska*lle, sekä Tupunalle.

Molemmissa pitäisi tunnustaa itsestään jotain. Toisessa seitsemän ja toisessa kahdeksan asiaa, joten tunnustan sen kahdeksan ja hoidan näin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Aloitetaan.

- Olen pienoinen "kenkäfriikki". Minulla on tällä hetkellä noin 40 paria kenkiä joista säännöllisesti käytän vain viisiä.

- Pidän myös laukuista todella paljon, mutta silti päädyn aina siihen yhteen ja samaan.

- Olen aika laiska. Tästä samaisesta syystä johtunee nuo kaksi ensimmäistä tunnustusta.

- Rrrrrrakastan kankaita. Se ei kai ole ollut kenellekään epäselvää.

- Olen lukenut kolme vuotta ranskaa ja silti osaan puhua sitä vain muutamia lauseita/fraaseja.

Näihin kuullu mm. "Missä on metro?" "Haluaisin kahden hengen huoneen suihkulla." "Paljonko kello on? ja oma yläasteaikainen puhelinumeroni.

- Ompelin vuosia vain mustilla ja valkoisilla saumurilangoilla, kunnes vähän aikaa sitten päätin pistää elämän risaiseksi ja ostin sekä ruskeat että punaiset langat.

- Jos en olisi hoitovapaalla olisin töissä vaatekaupassa.

- En välttämättä palaa hoitovapaan jälkeen takaisin töihini, sikäli mikäli suunnitelmani toteutuvat.

Siinäpä niitä. 

Ensi viikolla pitäisi tehdä itselle jotain hiukan juhlavampaa jossa en näytä makkaralta nakinkuoressa. Katsotaan päätyykö se tänne asti...