Uusi, ihana Ottobre

Tänään se kolahti luukusta ja kolahdus kuului omasta päästäkin kun aloin yhdistämään kaapissa olevia kankaita näihin ihaniin uusiin malleihin...

Hyvänoloinen kalsari malli. Valitettavasti 86cm ylöspäin, joten ensi talveksi sitten meille. Raglanpaitakin on kyllä ihan hauska, mutta tuo haalari ei nyt iske. Ehkä liiankin retro minun makuuni.

Haaremihousut rentoon hengailuun teen aivan varmasti. Paita taitaa jäädä tekemättä...

Tämä mekko on minusta niin nätti, mutta tiedän jo valmiiksi ettei esikoinen sellaista halua. Noh, ainahan sitä äiti saa haaveilla.

Pari ihanaa kaavaa tytöille. Kauluspaitamekkoa vastaava kaava löytyykin jo yhdestä japanilaisesta kirjasta, mutta ehkäpä sitä uskaltaisi yrittää nyt kun on suomenkieliset ohjeetkin.

Tämä setti on niin mahtava etten oikein tiedä miten päin olisi. Mutta tässä harmittaa se että Juniori A) on reilusti alle tuon takin 98cm (housujen 92cm) ja B) ei osaa vielä kävellä joten hiukan hukkaan menisi nämä ihanuudet meillä. Jospa joku muu tekisi niin saisin niitä sitten ihastella...

Samoin tästä tykkään, mutta jälleen kerran, aivan liian isoa kokoa meille... Jonain päivänä sitten.

Vauvapuolella ei ollut meille tällä kertaa yhtään mitään, valitettavasti. Ihan hauska pingviinipuku sieltä löytyy, mutta ei ole meidän juttu se. Näppärä unipussi löytyy myös, mutta eipä ole sille tarvetta. Nyt ei auta muu kuin odotella että Juniori kasvaa niin pääsen ompelemaan näitä. Tällä hetkellä ei nimittäin inspiraatiota kaavojen pienentämiseen tai niiden muokkaamiseen muutenkaan ole. 

Lehden lopussa on muuten myös suunnittelukilpailu jossa palkintona Janomen Cover Pro 1000CPX. Itse ainakin aion osallistua ja varmaan teistä moni muukin. Vai mitä?

Ensi viikolla saattaa minullakin olla tästä lehdestä jotain valmiina. Lupasivat nimittäin että päästään viikonloppuna siirtämään tavaroita takaisin keittiöön. Jee! Eihän tässä mennytkään kuin kaksi kertaa alkuperäiseen aikatauluun verrattuna. Aikataulu nyt oli ilman vesivahinkoakin arvioitu aika optimistisesti, mutta juuri nyt viivästyminen ei ota päähän. Minusta on vain ihanaa saada kokonaan uusi keittiö! Ainoa harmistuksen aihe on se että kaikki olohuoneen kalusteet on pestävä. Kuten kuvistakin huomaa, rahin päällä on syöty ja siihen röpötelty jotain. Samoin sohvassa on mukavat pienet sormenjäljet muistona tummien viinirypäleiden syönnistä. Toivotaan että lähtee vielä pesussa pois...

Väliaikatietoja ja muutakin välijuttua

Vielä kuukausi (aika tarkalleen) olisi lakkoa jäljellä. Tähän mennessä olen ostanut  ainoastaan ne aiemmin jo mainitsemani vuorikankaan ja fleecen. 

Mutta mutta... molemmat lapset tarvitsisivat villaisia välihousuja/leggingsejä ja koska merinovillatrikoota ei löydy kaapista, enkä haluaisi valmiina niitä ostaa (löytyykö muuten edes 110-116cm villaisia leggingsejä mistään?), niin sitä täytyisi kai sitten tilata kangasta. Muuten kyllä odottaisin tämän kanssa lakon loppuun, mutta ensi viikolta on luvattu ilmojen kylmenevän ja jotain tarvittaisi välikausikamppeiden ja farkkujen alle lämmikkeeksi. 

Joten ehkäpä rikon lakkoa ja tilaan kankaan, mutta vain ja ainoastaan sen merinovillan (ja coolmaxia vaippoihin joita on nyt aivan liian vähän). Toisaalta taas tämän remontin keskellä ei ole tullut hirvittävästi ommeltua, niin voi olla että villatkin jäisi remontin jälkeiseen aikaan. Tätä täytyy selkeästi vielä miettiä...

Jotain pientä olen kuitenkin saanut aikaiseksi kaaoksenkin keskellä. 

Esikoinen sai tälläisen asun lämmittämään viileämpinä päivinä. Päässyt vasta parina aamuna käyttöön, mutta kohta on varmasti käytössä joka päivä ja talvella sitten topan alla kylmimpinä päivinä sekä pidemmillä ulkoiluilla.

Paita on Ottobren 'Sulo' jonka tein pitkähihaisena. Kaava oli yllätyksekseni kapeampi kuin muut Ottobren kaavat, joten paitakin jäi ehkä liian kapeaksi. Onneksi meillä käytetään aika napakoita paitoja muutenkin niin mahtuvat kyllä tämän alle, mutta seuraavan kerran en kyllä jätä saumavaroja lisäämättä. Kaula-aukon resorin tein pidemmäksi, hiukan poolomaiseksi jolloin suojaa paremmin.

Housut tehty omalla kaavalla jossa ei ole sivusaumoja ja yläreunassa on vain napakka resori ilman kuminauhaa. Yritin vähentään mahdollisimman paljon kerrospukeutumisessa helposti tulevia tönkköjä kohtia ja uskon siinä onnistuneeni.

Pallofleece ostettu Saksasta ja punainen yksivärinen Eurokankaan palalaatikosta. Resorit taisin ostaa kesäisellä Oulun reissulla Metsolasta.

Tälläisen sain Hipulta. Kiitokset siitä. Sain tämän jo aiemmin, joten nyt jäätte ilman lisäinfoa :)

Kuten huomaatte, saan siirrettyä jälleen kuvia koneelle. USB-piuhaan en löytänyt, mutta kahden viikon pähkäilyn tuloksena huomasin että tähn koneeseenhan saa muistikortin asennettua suoraan... Kuinka typeräksi sitä itsensä voikaan välillä tuntea.....

Ihan jotain muuta

"Äiti, osaatko sä tehdä näin?"

"Enpä taida osata"

"Niin. Sä et ookkaan yhtä taitava kuin mä."

Ihana kirkasilmäinen esikoiseni

joka...

osaa ottaa itse niin kovat vauhdit

että keinuu "puuhun saakka"

lentää keinulaudalla taivaisiin asti

(äidin kilojen suosiollisella avustuksella tietenkin)

 kerää kaikkein kauneimmat lehdet
(ja kukat, marjat, kivet, sementin palaset)

sekä...

rakastaa pikkuveljeään "kaikista eniten maailmassa"

Kuvien päivä oli hyvä päivä. Tämä päivä ei niinkään, sain nimittäin kuulla että meidän kettiön lattia revitään sittenkin auki. Poistetaan kaikki eristeen ja laitetaan tilalle uudet. Ei siis ole meillä uutta keittiötä ensi viikolla. Toisin sanoen... saamme vielä kärvistellä useamman viikon kahdessa huoneessa.

Mutta se ei tuota ihanaista esikoista haittaa.

Hiljaisuuden pakko

Nyt ei ole enää nimeksikään keittiötä. Ei juurikaan tilaa leikata kankaita. Pieni tila ommella. Jotain valmista. Mutta ei mitään keinoa siirtää ompeluksiani tänne...
Olen onnistunut laittamaan uuden kamerani USB-piuhan "talteen" keittiöremontin ajaksi. Vanhan kameran piuha pyöri hyllyssä, sen akku on tyhjä ja laturi tietenkin "tallessa".

Tälläinen pakotettu hiljaisuus ottaa lakon päälle. Kun en voi kunnolla ommella (koneet samassa tilassa jossa Juniorin pitäisi nukkua, miehen tehdä töitä ja Esikon tanssia/leikkiä/laulaa/pikkukakkostella), en voi siirtää kuvia valmiista töistä koneelle enkä blogata niitä, olen joutunut kankaiden tuijotus kierteeseen. Osa päivistä ja illoista kuluu nettikauppoja selaillessa. Ja voi kuinka paljon on tullut ihania uusia kankaita kauppoihin.
Juuri nyt tekisi niin mieleni ostaa paria (lue kymmentä) ihanaa kangasta. Visiot mitä niistä tulisi ovat täysin valmiit, mutta vielä olisi kuukausi mentävänä. Kuukauden aikana en ole ostanut "ylimääräistä" kangasta (jos kangasta nyt koskaan voi olla ylimääräistä). Ostin ainoastaan vuorikankaan ja palan fleeceä. Esikon takki (johon vuori on) ei ole vielä valmis, mutta fleecen käytin heti ja sain aikaiseksi oikein kivan välipuvun, joka onkin jo päässyt käyttöön näinä kylmenneinä aamuina.
Olen onneksi myös onnistunut tuhoamaan jonkun verran trikoita Juniorin housuihin ja Esikon leggingseihin. Koska ompelutila on todella rajallinen, yritän nyt ommella kaikkea sellaista jonka ompelusta suoriudun tarvittaessa pelkällä saumurilla tai mahdollisimman vähällä lankojen vaihdolla/muulla häslingillä.

Mutta siis... Hiljainen tulen olemaan jonkun tovin. Sitä kuinka kauan hiljaisuutta kestää, en osaa sanoa. Meillä kun keittiöstä löytyi myös pikkuinen yllätys, nimittäin pari viikkoa vuotanut astianpesukoneen poistoletku oli tehnyt kivan pikku vesivahingon kaapistojen alta löytyviin vanhoihin lankkuihin. Tässä nyt odotellaan taloyhtiön vakuutusyhtiön ilmoitusta ja kuivumista ja sitten vielä maalia/kaappeja/lattiaa. Onneksi ei ollut betoniin saakka ehtinyt ja säästyttiin kuukausien kuivatukselta. Toisaalta remontti on yhtiön muissa asunnoissa venynyt reippaasti yli tuon luvatun 12 arkipäivän, joten voi olla että lakko on ohi siinä vaiheessa kun pääsen takaisin kaappiin ja ompelunurkkaani.
Nuppupeitto-projektiin olisin niin halunnut osallistua, mutta jääkaappi estää tällä hetkellä kankaisiin pääsyn, eikä silityskään ole mahdollista. Jos tästä remontista päästään eroon järkevässä ajassa, lupaan tarttua tilkkuihini kiinni ja ommella peiton tai kaksi. Ja jos ei niin onneksi monet muut ovat tarttuneet haasteeseen ja ihania peittoja on lähdössä pienten ihmisten lämmikkeeksi.